Palavarakkaus

Studentnejlika / Silene chalcedonica

Palavarakkaus on pystykasvuinen ruoho. Se kukkii heinä-elokuussa ja sen kukat ovat tähtimäiset ja huhkuvanpunaiset. Harvoin saattaa kasvaa myös vaaleanpunaisia tai valkoisia kukintoja. Kukat kasvavat tiheinä viuhkoina versojen latvoissa. Palavarakkaus viihtyy auringossa paikassa melko ravinteikkaassa hiekkapitoisessa savimullassa. Kasvi voi kasvaa noin 60–100 cm korkeaksi.

Palavaarakkautta voi tarvittaessa jakaa mutta se lisääntyy myös siemenestä kylvämällä suoraan avomaahan. Kukka ei pidä siirtämisestä. Korkeaksi kasvavat varret pysyvät parhaiten pystyssä, kun maata ei kastella tai lannoiteta kovinkaan runsaasti. Hyvin sateisina aikoina kasvi kannattaa tukea tai sen pitkät varret saattavat kaatua. Kasvi on erittäin talvenkestävä ja kesäisin sietää myös hyvin paahdetta. Palavarakkaus viihtyy parhaiten tiheänä ryhmänä. Se sopii myös kukkakedoille, leikkokukaksi ja kuivattavaksi. Palavanrakkauden kukka on tuoksuton.

Palavarakkaus kasvaa luontaisena Etelä-Venäjällä ja Pohjois-Kiinassa. Se on todennäköisesti saapunut Eurooppaan ristiretkeläisten tuomana. Pohjoiseen Eurooppaan se on levinnyt 1500-luvulla ja Suomeen viimeistään 1600-luvulla. Elias Tillandz mainitsee sen vuonna 1683 Turun seudun kasvien luettelossa. Palavanrakkauden juurissa on saponiineja, saippuan kaltaisia aineita, jotka veden kanssa muuttuvat vaahtoutuvaksi aineeksi. Siksi kasvin juuria on toisinaan käytetty vaatteiden pesemiseen. Alkuun Suomessa kasvi tunnettiin puistoissa, pappiloissa ja kartanoiden puutarhoissa, mutta levisi myöhemmin myös maalaistalojen ja mökkien pihoissa tunnetuksi kasviksi.

Teksti: Minna Aula

Lähteet:
Alanko, Pentti; Kahila, Prikko: Palavarakkaus ja särkynytsydän 2005
Rikkinen Jouko: Suomalaiset Perinnekasvit 2011
Salo, Ulla; Salo, Pertti: Pihan Perinnekasvit 2007.
Martat Palavarakkaus https://www.martat.fi/puutarha/koristekasvit/perinneperennat/palavarakkaus-2/
Luontoportti Palavarakkaus https://luontoportti.com/t/1975/palavarakkaus