Vasikka ei parane
juotamme sille mukista maitoa
sen kieli on turvonnut ja kuiva, harmaa sieni
taputan sen pyöreää vatsaa kevyellä kädellä
se katsoo taakseni luomenraosta tylsällä silmällä

halusit nukkua sen kanssa navetassa
minä en olisi uskaltanut kun se
mutta kai minäkin haluaisin ystävän yöksi jos
jotain elävää ja tuttua ennen kuin

itku ei tehnyt enää pitkää taivalta
vaan oli aamulla portilla kuorman kanssa
odottamassa paikkaa mihin asettua
ja se jäi kiitolliseksi rengiksi
ei tyytynyt navettaan vaan autteli kaikki talon työt