Rekkacountry ja elokuvateollisuus

Country-musiikki on kautta aikojen ihannoinut kulkumiehiä: hylkiöitä, jotka elävät omilla ehdoillaan, vapaana yhteiskunnan normeista. Yksinäisten cowboy-hahmojen ja kulkureiden ohella rekkakuski on ollut monen country-kappaleen inspiraation lähde. Rekkamiestä on jopa luonnehdittu viimeiseksi amerikkalaiseksi cowboyksi, joka taittaa matkaa ratsun sijaan valtavalla dieselrekalla tomuisia hiekkateitä pitkin.

1960-luvulla muodostunut rekka-country on country-musiikin alagenre, jonka laulunsanat pohjautuvat rekkateemoihin. Sanat kertovat pitkistä päivistä tien päällä, ongelmista lain kanssa sekä kaipuusta rakkaiden luo. Sen keskeisiä piirteitä ovat sanoitusten ohella nopeat tempot, puhelaulu sekä viitteet muihin musiikkityyleihin, kuten rockiin ja funkiin. Red Simpsonin ja Dave Dudleyn kaltaiset artistit löysivät markkinat rekkakuskeista, koska he samaistuivat kuskien elämästä kertoviin lyriikoihin. Lisäksi yksinäisillä taipaleilla seurana saattoi olla vain radio ja sen uskonnollista puhetta tai countrya soittavat kanavat.

Ensimmäisiä tunnettuja rekkakappaleita on Dave Dudleyn ”Six Days on the Road” (1963), joka loi rekka-countryn perustan. Kappale kertoo kaahailusta Georgian moottoriteillä, ratsioiden pakoilusta sekä valkoisten pillerien popsimisesta hereillä pysyäkseen. Kappaleen puhuja unelmoi kotiin rakastettunsa luokse ja laulaa aina säkeistön lopuksi: ”Six days on the road I’m gonna make it home tonight”. Kappale löytyy muun muassa Dudleyn 20 Great Truck Hits -kokoelmalta.

1970-luvulla elokuvateollisuus alkoi tehdä rekkamiesten elämästä kertovia elokuvia. Yksi ensimmäisistä elokuvista oli Roger Cormanin tuottama White Line Fever (1975), jossa nuori mies Carrol Jo Hummer ostaa rekan elättääkseen perheensä, mutta joutuu vastatusten kuljetusalaa kontrolloivien gangstereiden kanssa. Elokuvaa seurasi sarja muita samankaltaisia elokuvia, joissa country-musiikki oli keskeinen elementti. Moni country-hitti on tullut kuuluisaksi elokuvan myötä, esimerkiksi mainittakoon Jerry Reedin ”Eastbound and Down” (1977). Kappale soi Konna ja Koukku -elokuvassa (Smokey and the Bandit), joka oli vuonna 1977 katsotumpi kuin Tähtien sota. Sam Peckinpahin ohjaama Convoy – Raivopäät (1977) perustuu C. W. McCallin samannimiseen kappaleeseen. Convoyn puhutut säkeistöt vievät elokuvan juonta eteenpäin. Convoyssa kapinallinen Rubberduck-niminen kuski jouduttuaan ongelmiin lain kanssa lähtee pakomatkalle ja kokoaa rekkasaattueen kannattajistaan.

Populaarikulttuurin luomien stereotypioiden ansiosta rekkamies assosioituu tiukasti countrymusiikkiin.

Olli Lehtonen on musiikkitieteestä valmistunut humanististen tieteiden kandidaatti.