Ylirajainen Itämeri: vesistöjen ympäristöhistoriaa Suomessa ja Venäjällä
Ympäristöhistoria on historiantutkimuksen uudempia virtauksia, joka tutkii ihmisen ja muun luonnon vuorovaikutusta ajassa. Maailmalla ympäristöhistorian tutkimus on keskittynyt pitkälti maaseudun ja metsien tutkimukseen. Meret ja valtameret ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Myös Euroopan merien ympäristöhistorian tutkimus on vasta alkuvaiheissaan.
Katse Itämeren saastumiseen ja suojeluun
Tässä esiteltävän uuden tutkimuksen kohteena on Itämeren modernin ympäristöhistorian tärkein teema: sen vesien saastumisen ja suojelun historia. Tutkimus on nelivuotinen, sitä rahoittaa Koneen Säätiö ja se kohdistuu Suomen ja Venäjän vesistöihin 1800-luvun 2000-luvulle saakka.
Tänä aikana kumpikin maa kävi läpi neljä syvälle käyvää yhteiskunnallista vaihetta, joiden murroskohtina oli ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä kylmän sodan päättyminen. Tutkimus selvittää vesistöjen ylirajaista pilaantumista ja suojelua tässä kriisien ja kehitysvaiheiden muodostamassa kontekstissa.
Politiikkaa, tiedettä, tekniikkaa ja mediaa
Vesistöjen saastumisen ja suojelun kehitysvaiheita selvitetään monitieteisesti. Tapaustutkimuksesta riippuen sovelletaan ympäristöpolitiikan, luonnontieteellisen tutkimuksen, jätevesitekniikan tai mediahistorian näkökulmia ja aineistoja.
Miten esimerkiksi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen tunnetuimmat äänenkannattajat, Izvestija ja Pravda, uutisoivat saastumisesta? Tällaisten teemojen tutkimus on kansainvälisestikin katsoen vasta alkuvaiheessaan.
Paikalliselta kansainväliselle tasolle
Tapaustutkimukset kohdistuvat Suomessa ja Venäjällä viidelle eri tasolle. Jokaisella tasolla selvitetään yhteistä tematiikkaa vertailevasta näkökulmasta niin Suomessa kuin Venäjällä sekä niiden välillä. Esimerkiksi paikallisella tasolla vertailuparina on Helsinki ja Leningrad/Pietari, jonka vesien pilaantumisen ja suojelun ympäristöhistoriasta ei ole vielä olemassa kokonaiskäsitystä.
Turun yliopistossa pyritään käynnistämään teemasta luentosarja, joka olisi avoin eri tiedekuntien opiskelijoille. Ryhmä pyrkii julkaisemaan tuloksiaan akateemisten väylien lisäksi tuottamalla päätutkimusteemoista lyhyitä dokumenttifilmejä sosiaalista mediaa varten.
Kirjoittaja toimii maisemantutkimuksen yliopistonlehtorina Porin yliopistokeskuksessa.