Kallioita vai kangastuksia? Uutta taidetta Arcanumin aulassa

Santeri Vuori

Keskiviikkona 27.9. vietettiin Arcanumin aulaan valmistuneen tilataideteoksen julkistustilaisuutta. Tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja niin yliopiston ja Valtion taideteostoimikunnan puolesta kuin taiteilijoiltakin. Mutta mistä itse teoksessa tarkalleen ottaen on kyse?

Kankaisia luotoja ja Saaristomeren sävyjä

Kuva 2: Lähikuva teoksen pintamateriaaleista. Saariston näkyvimmät osat on verhoiltu käytetyillä nahka- ja denim-kankailla sekä koristeltu erilaisin ommelluin kasvein tuottamaan vaikutelmaa luonnonmukaisesta kalliopinnasta. Kuva: Santeri Vuori.
Lähikuva teoksen pintamateriaaleista. Saariston näkyvimmät osat on verhoiltu käytetyillä nahka- ja denim-kankailla sekä koristeltu erilaisin ommelluin kasvein tuottamaan vaikutelmaa luonnonmukaisesta kalliopinnasta. Kuva: Santeri Vuori.

Kolmesta lattialle sijoitetusta veistoksellisesta elementistä ja viidestä kattoon ripustetusta värikkäästä ovaalinmuotoisesta levystä koostuva Saaristo (2023) on Andy Bestin ja Merja Puustisen tilaan toteuttama toiminnallinen installaatio. Saaristo kutsuu istumaan kierrätetyllä nahalla ja denimillä verhoilluille luodoille; se kehottaa pysähtymään ja havainnoimaan ympäristöään.

Taiteilijat Best ja Puustinen korostivat itse Saariston toiminnallisuutta. Sitä, miten teos tarjoaa mahdollisuuksia kokea tila uudella tavalla; asettua sosiaalisena kehona tilaan, jossa konventiot, ajatukset ja toiset kehot risteävät jatkuvasti. Siten Saaristo voi tarjota näköalapaikan laajempaankin maailmaan.

Pehmeiden saarekkeiden päältä todella avautuu aivan uusi maisema – jos ei maailmaan niin vähintään aulaan. Teoksen yläpuolella riippuvien värikkäiden levyjen taittama valo sekoittuu katon valkoisiin pintoihin kuin kynän kosketus värityskuvaan; ympärillä kieppuvat keskustelut kietoutuvat toisiinsa, sulautuen yhdeksi ääneksi, joka sanoo samalla kaiken ja ei mitään. Luodolla makaava kokija on hetkellisesti sulautunut osaksi ajatonta ja määreetöntä tilaa tavalla, jonka vain taide voi tarjota.

Itseaiheutettua maankohoamista

Lattialle sijoitettujen elementtien lisäksi Saariston teoskokonaisuutta täydentää viisi katosta ripustettua levyä. Erityisellä valoa heijastavalla kalvolla peitettyjen polykarbonaattilevyjen pinnat herättävät tilan eloon auringonsäteiden osuessa niihin eri kulmissa. Kuva: Santeri Vuori.

Toisin kuin esikuvansa luonnossa, tämä Saaristo ei ole vain noussut merestä. Bestin, Puustisen sekä verhoilusta vastanneen Maarit Kraapan lisäksi sen taustalla on opetus- ja kulttuuriministeriön asettama, taiteen ammattilaisista koostuva Valtion taideteostoimikunta, joka vastaa taiteen sijoittamisesta valtion virastoihin ja vastaaviin. Yliopiston oman kokoelman ohella Taideteostoimikunnan teoslainat ovat merkittävä syy sille, että kampuksella on lukuisia vastaavia tilaa rikastuttavia teoksia. Näistä Turun yliopistolla opiskelleen IC-98-taiteilijaryhmän videoinstallaatio Nekropolis (2016) esimerkiksi sijaitsee heti portaiden päässä Saaristosta.

Kaikkien yliopistolla liikkuvien kannattaakin herkistää aistinsa ja havainnoida tiloja – etsiä näitä outouttavia yksityiskohtia, pysähtyä niiden äärelle kokemaan, sillä tällöin taide (kaikkine toimijoineen) on onnistunut tehtävässään.

Vaihtoehtoisesti Valtion taideteostoimikunnan kokoelmaan pääsee tutustumaan myös Kansallisgallerian verkkosivuilla.

Arcanumia varten järjestettyyn kutsutaidekilpailuun ja Saariston teknisiin puoliin voi syventyä Valtion taideteostoimikunnan uutisen kautta.

Kirjoittaja on taidehistorian maisteriopiskelija ja Median, musiikin ja taiteiden tutkimuksen harjoittelija.

Pääkuva: Andy Bestin ja Merja Puustisen Saaristo (2023) ”luonnollisessa” ympäristössään Arcanumin aulatilassa. Kaikki kolme kallioluotoa ovat istuttavia ja liikuteltavia. Kuva: Santeri Vuori.