Analyysista tunteisiin yhdysvaltalaista nykyrunoutta lukiessa

Nykyrunouden lukemista pidetään usein jonkinlaisena mutkikkaana harjoitteena, jonka tavoitteena on etsiä merkitystä monimutkaisten kielikuvien ja vaikeiden rakenteiden takaa. Se saattaa tuntua tehtävältä, jossa ei ole sijaa tunteelle ja ei-analyyttiselle kokemiselle.

Toisaalta nykyrunoutta lukevat usein ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi hyvin tietoisia siihen liittyvistä keskusteluista ja teoreettisista pyörittelyistä. Varsinkin kokeellisen, uutta luomaan pyrkivän runouden kohdalla tämä tarkoittaa, että lukijat pelaavat samaa peliä kirjoittajien kanssa, eivätkä ehkä helposti anna itsensä heittäytyä tuntemaan analyyttisyyden sijasta.

Projektissani Vaikeita suhteita. Tunteiden lukeminen kokeellisessa amerikkalaisessa nykyrunoudessa tutkin sitä, kuinka suhtautua tunteisiin teksteissä, jotka ovat tavalla tai toisella kokeellisia. Tarkastelen esimerkiksi yhdysvaltalaista käsitteellistä runoutta, jossa saatetaan hyödyntää muualta lainattua tekstimateriaalia. Tällöin runotekstistä ei helposti löydy selkeää, yksittäistä puhujaa, johon samastua. Nykyrunous on usein hyvin tietoista internet-ajan kielellisestä ja subjektiivisuuteen liittyvästä fragmentaarisuudesta. Toisaalta runouteen liitetään perinteisesti lyyrisyys, intiimi subjektiivisuus. Nykyrunoilijat ovat tietysti tästä hyvin tietoisia, jolloin kokeelliset teoksetkin saattavat määritellä suhdettaan tähän käsitykseen.

Turhautuneet lukijat

Esimerkkeinä voi mainita Bernadette Mayerin tai nuoren runoilijan Trisha Low’n, joiden teksteissä mennään tunne edellä, mutta samalla hyvin tietoisina tunneilmaisun kompleksisuudesta. Low on ironisen tietoinen samastumisen ja autenttisuuden vaikeudesta, vaikka kyllästää tekstinsä naiiviudella ja herkkyydellä sekä vahvoilla negatiivisilla ja positiivisilla tunteilla. Mayer puolestaan etsii teoksessaan Studying Hunger Journals (2011) tapoja kirjoittaa auki kaikki mielenliikkeensä.

Kun tällaisia runotekstejä tarkastellaan tunteen kautta, pohdittavaksi tulevat erilaiset valtasuhteet ja se, millaisia tunteita lukeminen itsessään saattaa herättää: innostuneisuutta, turhautumista, tylsistymistä tai esimerkiksi ylimielisyyttä tekstissä esiintyvää subjektiivista puhujaa kohtaan. Tarkastelemalla sitä, miten runotekstit luovat tilaa tällaisille reaktioille, päästään sisällön suoraviivaisen tulkitsemisen sijaan pohtimaan runouden tapoja käyttää arkikieltä ja vaikuttaa lukijoihinsa.

Elina Siltanen on englannin kielen oppiaineessa apurahalla työskentelevä tutkijatohtori.