Bloggaamisen hauskuus ja pedagoginen hyöty

Monelle työkseen kirjoittavalle kirjoittaminen on paitsi ilo myös ahdistusten ja umpikujien kudelma. Historioitsijalle kirjoittamisen taito on ensisijainen ja sitä tarvitaan niissä erilaisissa ammateissa, joihin historioitsija voi päätyä. Silti etenkin graduvaihe saattaa tuottaa monelle vaikeitakin tilanteita, kun edessä on iso työ ja tyhjä ruutu. Miten siis tukea ja kannustaa kirjoittamisessa ja sen eri muodoissa etenkin siinä vaiheessa, kun kirjoittamisesta olisi tehtävä jokapäiväistä, jopa rutiininomaista?

Näistä ajatuksista lähti viime syksynä liikkeelle ajatus kokeilla blogia opetuksen yhteydessä. Ajatus ei ollut mitenkään originelli, mutta kulttuurihistorian oppiaineessa sitä ei oltu ennen kokeiltu, vaikka oppiaine muutoin ylläpitää aktiivisesti omaa blogia.

Blogi tuntui sopivan erinomaisesti kulttuurihistorian maisterivaiheen opintojemme rakenteeseen, jossa olennainen osa gradun kehittämisestä ja työstämisestä tapahtuu temaattisissa seminaariryhmissä. Yhdessä Otto Latvan kanssa vetämässämme teemaseminaarissa ”Muisti ja kerronta” graduaiheet kytkeytyvät omaelämäkerrallisten aineistojen, kokemuksellisuuden ja muistamisen teeman ympärille.

Kimmo Svinhufvud on todennut kuinka bloggaaminen voi olla arjen ja ajattelun kronikoimista. Bloggaaminen tuottaa vähitellen oppimista ja asiantuntijaksi tulemista. Blogatessa kirjoittaminen toimii konkreettisesti oppimisen välineenä, kun ei tarvitse tarrautua tietynlaisiin esittämisen tapoihin ja konventioihin, vaan voi ilmaista vapaammin ja vaikka joka kerta vähän eri tavoin. Blogi mahdollistaa ajatusten ja tekstien asteittaisen kehittämisen, sillä blogin ei tarvitse olla valmis. Korostimme opiskelijoille blogin mahdollisuuksia erilaisen kirjoittamisen foorumina ja myös keinona tuoda esille omaa tutkimusaihetta ja aineistoja. Osa blogiin kirjoittamisen mielekkyyttähän syntyy myös siitä, että oma teksti julkaistaan ja että sillä voi potentiaalisesti olla lukijoita missä vain.

Teksteissä on nostettu esiin opiskelijoiden omia tutkimusaineistoja päiväkirjoista ja sanomalehdistä muistitietoon ja lokikirjoihin sekä pohdittu nimenomaan muistamisen tematiikkaa. Muisti ja kerronta -blogi osoittaa, kuinka paljon yhteneväisiä teemoja opiskelijoiden töiden kesken onkaan. Tekstit kertovat myös siitä, mitä kulttuurihistoriallinen tutkimus tällä alueella tällä hetkellä on. Moni on spontaanisti kommentoinut, miten hauskalta kirjoittaminen tuntui ja halunnut kirjoittaa useamman kuin yhden tekstin.

Tänä syksynä jatkamme osin vanhojen, osin uusien opiskelijoiden kanssa ja toivomme, että bloggaamisen kipinä herää jälleen – eli pysykää kuulolla.

Maarit Leskelä-Kärki on kulttuurihistorian yliopistonlehtori. Blogikokeilu liittyi myös hänen Feministinen yliopistopedagogiikka -opintokokonaisuuden suorittamiseen lukuvuonna 2014–2015. Hän ylläpitää myös omaa muistamiseen ja omaelämäkerrallisuuteen kytkeytyvää blogia yhdessä Otto Latvan kanssa.