Brittinaisten matkakertomusten autiomaakuvaukset ja rakkaus

Jenni Kaskimäki
Gertrude Bell Libanonissa vuonna 1900. Bellin päiväkirjat, kirjeet ja yli 7 000 valokuvaa on arkistoitu Newcastle University Libraryn Gertrude Bell -arkistoon.
Gertrude Bell Libanonissa vuonna 1900. Bellin päiväkirjat, kirjeet ja yli 7 000 valokuvaa on arkistoitu Newcastle University Libraryn Gertrude Bell -arkistoon.

”Aamunsarastukseen herääminen autiomaassa tuntuu kuin heräisi kirjavana hehkuvan opaalin sydämestä” kirjoitti matkailija Gertrud Bell kirjassaan Syyrian aavikolta. Vaikka autiomaata määritellään erityisesti sen mukaan, mitä niistä puuttuu, kuten vettä ja kasvillisuutta, muodostui niistä aineistoni matkailijoille merkityksellinen maisema ja rakas matkakumppani.

Tulevassa väitöskirjassani tutkin 1900-luvun vaihteeseen sijoittuvien brittinaisten matkakuvauksia Lähi-idän alueelta. Aineistoni naismatkailijoiden matkakuvauksista on löydettävissä rakkautta tätä näennäisesti tyhjää ja autiota maisemaa kohtaan. Matkanaiset kirjoittivat kohtaamastaan ja kokemastaan maisemasta kirjallisuustieteilijä Roland Barthesia sanoin rakastuneen kielellä.

Autiomaa matkakumppanina. Louisa Jebb tekstualisoi oman matkansa ainutkertaisuuden kirjoittamalla: ”Me teimme siitä sen, mitä se oli ja ilman meitä sitä ei ole olemassakaan.” Kuva: Jenni Kaskimäki.
Autiomaa matkakumppanina. Louisa Jebb tekstualisoi oman matkansa ainutkertaisuuden kirjoittamalla: ”Me teimme siitä sen, mitä se oli ja ilman meitä sitä ei ole olemassakaan.” Kuva: Jenni Kaskimäki.

Poissaoloa ja kaipausta

Barthesin mukaan rakastuneisuutta luonnehtii äärimmäinen yksinäisyys. Rakastavaiset odottavat jälleennäkemistä, uutta kohtaamista rakastettunsa kanssa. Samankaltaisin tuntein kirjoittavat aineistoni matkanaiset autiomaasta. Kaupungeissa ja kylissä yöpyessään he kaipasivat takaisin aavikoille, sen tyhjyyteen ja hiljaisuuteen.

Toisinaan lohduttoman oloinen maisema sai heidät tuntemaan voimakasta yksinäisyyttä. Ensimmäisessä matkakirjassaan Bell kuvasi, miten autiomaassa kauhua muistuttava yksinäisyys hiipi matkailijan sydämeen. Louisa Jebb puolestaan kirjoitti, miten hän yksinäisyyden puuskassa olisi halunnut huutaa ääneen, kuulakseen edes kaiun omasta äänestään. Kuitenkin hiljaisuus ja yksinäisyydentunne olivat olennainen osa autiomaamatkan viehätystä.

Autiona näyttäytyvä maisema Kuninkaan valtatien varrelta. Ikivanha kulkureitti kulkee Akabanlahdelta Damaskoksen kautta aina Palmyraan saakka. Kuva: Jenni Kaskimäki.
Autiona näyttäytyvä maisema Kuninkaan valtatien varrelta. Ikivanha kulkureitti kulkee Akabanlahdelta Damaskoksen kautta aina Palmyraan saakka. Kuva: Jenni Kaskimäki.

Jebb kirjoitti autiomaan hiljaisuudesta isolla alkukirjaimella. Hän kuvasi matkakirjassaan, miten tärkeää oli antaa tämän mahtavan ja kaiken alleen peittävän Hiljaisuuden näyttää voimansa. Jebbin mukaan autiomaan materiaalinen hiljaisuus lopulta löysi vastakappaleensa matkailijasta itsestään. Tuoden rauhan ja täyttymyksen tunteen.

Tutkimani matkailijat tunsivat autiomaan hiljaisuudessa läsnäoloa ja yhteenkuuluvuutta. He elivät kiinteästi hetkessä. Rakkautta kuvataan usein samoin tavoin, kokonaiseksi tulemisena.

Matkamuistot

”Katsoin maailmaa vaaleanpunaisten linssien läpi” muisteli Ella Sykes Persian matkakirjansa alkulehdillä. Hän jatkoi toteamalla, että edelleen kotona kirjoituspöydän äärellä, matkan muistot täyttivät hänet selittämättömällä kaipauksella. Autiomaa oli rakas matkakumppani, jota kotona kaivattiin ja sen jälleennäkemistä odotettiin.

Jenni Kaskimäki on jatko-opiskelija kulttuurihistorian oppiaineessa.

Tekstissä mainitut matkakirjat ja muutama muu

Bell, Gertrude: Safar Maneh: Persian Pictures (1894)

Bell, Gertrude: The Desert and the Sown (1907)

Blunt, Lady Anne: A Pilgrimage to Nejd (1881)

Cobbold, Lady Evelyn: Wayfarers in the Libyan Desert (1912)

Cobbold, Lady Evelyn: Pilgrimage to Mecca (1934)

Jebb, Louise: By Desert Ways to Baghdad (1908)

Stark, Freya: The Southern Gates of Arabia (1936)

Stark, Freya: Baghdad Sketches (1937)

Sykes, Ella: Through Persia on a Side-Saddle (1898)