Kasvimaata hoitamassa Turun museokeskuksen museopuutarhuri Aaja Peura ja museologian opis-kelija Hilja Roivainen. Kuva: Sirkku Pihlman.

Ensimmäinen viljelyvuosi pula-ajan palstalla

Museologian oppiaine on vuoden ajan hoitanut villiintynyttä palstaa Kupittaan siirtolapuutarhassa. Kaupunkiviljelykokeiluja Kupittaa 1944 -projektin tarkoituksena on ylläpitää vanhoja kantoja perinteisistä hyötykasveista ja samalla kehittää kaupunkilaisia osallistavaa toimintaa.

Museologian oppiaineen Kupittaa 1944 -projektissa tutkitaan ja tuodaan esille kaupunkiviljelyn merkitystä sota-ajan Turussa 1940-luvulla. Projektin aikana on Kupittaan siirtolapuutarhalle perustettu yhteisöllisesti ylläpidettävä pula-ajan hyötykasvimaa.

Kupittaan siirtolapuutarhan villiintyneen palstan 4 uusien kasvimaiden kohdat käännettiin syksyllä 2022. Ne puhdistettiin kasveista ja juurenpätkistä seuraavan kasvukauden alussa. Paikoin maaperä oli aika lailla sepelinsekaista jonkun aikaisemman pihanparannuksen jäljiltä. Museologian puutarhakurssin opiskelijat tekivät kevään 2023 aikana viljelysuunnitelman, ja sen mukaan maata parannettiin tuhkalla, hevosenlannalla ja keittiökompostilla. Myös Turun kaupungin siirtolapuutarhalle tuomaa kompostimultaa käytettiin.

Viljelyprojektista pidettiin palstapäiväkirjaa

”Ennen pula-ajan päivää, joka oli 18.5., saimme maahan perunat, ryvässipulit, nauriin ja porkkanan sekä kessun siemenet, torilta ostetut purjontaimet sekä aika isot tomaatin taimet, 3 kpl. Tomaatit Aaja kasvatti Olgan keräämistä Vienatar-lajikkeen siemenistä. Tomaateille rakennettiin taustaseinä ja maalattiin keltaiseksi, ja Maija toi kolme ikkunanlasia suojaksi.”

Opiskelijavoimin pidettiin toukokuussa pula-ajan päivä, jolloin satakunta aiheesta kiinnostunutta kävi tutustumassa pula-ajan palstaan. Tapahtumassa oli tarjolla Turun 4H-yhdistyksen 1940-luvun reseptein valmistamia herkkuja ja korvikkeita. Oli myös pula-ajan arpajaiset sekä työpajoja, joissa tehtiin tuholaiskarkottimia ja käpylehmiä, sekä harjoiteltiin parsintaa. Museologian opiskelijat olivat tehneet tietokortteja viljelykasveista sekä reseptivihkosen 1940-luvun henkeen. Musiikista vastasivat Paimion musiikkiopiston oppilaat.

Hyötytarhan hoito sujui kesällä kolmen hengen porukalla; kurssin opiskelijoista Hilja Roivainen jatkoi kasvitarhan hoitoa. Sadonkorjuu ja siementen talteenotto lankesivat palstalla useimmin käyvälle Sirkku Pihlmanille, niin myös palstalla vierailijoiden kanssa seurustelu ja kasvukauden tallentaminen. Viljelmiä lannoitettiin kesän aikana kultavedellä, nokkos- ja rohtoraunioyrttivedellä ja viherlannoituksella. Sota-ajan kemikaalien sijaan pysyteltiin luomussa.

Lisää kasvuvoimaa tarvitaan

Satoa saatiin suhteessa maahan pantuun melko hyvin. Porkkanat tosin kasvoivat liian sepelisessä maassa kovin lyhyiksi ja pyöreiksi. Ryvässipulit lopettivat kasvun ennen aikojaan ja varret mätänivät, jolloin ne piti kiireesti nostaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hyviä istukkaita saatiin runsaasti ensi vuodeksi. Projektin kuluessa paneudutaan entistä paremmin valittujen viljelykasvien kasvuvaatimuksiin. Tarkoitushan on ylläpitää vanhoja kantoja perunoista, ryvässipulista, kurpitsasta, sokeriherneestä ja tomaatista.  Yksivuotisista kasveista on nyt tallessa omia siemeniä seuraavan kylvöön.

Kesällä 2024 viljely pula-ajan palstalla jatkuu kasvikiertoa noudattaen. Jo viljeltyjen lajikkeiden lisäksi mukaan saadaan sikuri. Palstan omiin vanhoihin hyötykasveihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja omenapuiden leikkausta jatketaan. Kuluneena kesänä vasta tutustuttiin maaperään ja maanparannukseen paneudutaan jatkossa entistä paremmin. Lisää kasvuvoimaa tarvitaan, jotta sota-ajan perheen saisi ruokituksi! Samalla projektissa jatketaan arkistotutkimusta pula-ajan kaupunkiviljelyyn liittyen.

Säistä pitkälti riippuu, miten usein kasvimaat tarvitsevat hoitajiaan. Hoitorinkiin pääsee, tervetuloa!

Kupittaa 1944 -projektia vetää Turun yliopiston museologian oppiaine ja sen kumppaneita ovat Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistys ry, Luonnonvarakeskus LUKE ja ammattiopisto Livia.

Ryvässipuli, Kupittaan kanta

  • Sipulilajike, joka jakautuu kasvunsa aikana useaksi sipuliksi.
  • Maultaan voimakas, naatteja voi käyttää ruohosipulin tavoin.
  • Ollut 1950-luvulle asti Suomen tärkein kauppasipuli.
  • Palstalle 4 sipuli saatu Kyllikki Vuoriselta. Sipulin kanta on Rauman Vasaraisista, jossa sitä on viljelty 1940-luvulta asti.
  • LUKEn tekemän DNA-analyysin mukaan tämä ryvässipuli kuuluu vaaleakuoristen ryvässipulien ryhmään.
  • On pitkäaikaissäilytyksessä Kansallisessa ryvässipulien kokoelmassa LUKEssa.
  • On kansallisessa varmuuskokoelmassa Kuralan kylämäessä.

Ruusunperuna, Early Rose

  • Varhaisperunalajike, joka ulkoiset merkit viittaavat yhdysvaltalaiseen Early Rose -lajikkeeseen (v. 1867).
  • Yksityishenkilön lahjoitus. Perunaa on viljelty 1930-luvulta asti Sauvon Karunassa Haanniemellä. Lahjoittajan mukana peruna on kulkeutunut Littoisiin 2000-luvun alkupuolella.
  • Lajike on pitkäaikaissäilytyksessä yhteispohjoismaisessa geenipankissa NordGenissa.

Palstan 4 omenapuut: Viikari, Valkea Nalif ja toistaiseksi tunnistamaton omenalajike

  • Viikari on talousomena, joka soveltuu hilloihin ja mehuihin. Hedelmät säilyvät joulukuuhun asti.
  • Valkea Nalif on tunnettu kauppahedelmä. Puu tuottaa säännöllisen sadon elo-syyskuussa. Lajike on levinnyt Suomeen Pohjois-Venäjältä ja se on ollut yksi viljellyimmistä omenoista 1920-luvun Suomessa.
  • Omenapuiden leikkauksesta ovat museologian opiskelijat tehneet opetusvideon: https://youtu.be/z1cRj0Fy2OA?si=10Oh_Q0GljHOkUWX
  • Molemmat omenalajikkeet ovat pitkäaikaissäilytyksessä Kansallisessa omenapuiden kokoelmassa LUKEssa.

 

Lähteet:

 

Kirjoittajat: Maija Mäki toimii museologian yliopisto-opettajana ja on yhteiskuntaetnologian dosentti. FT Sirkku Pihlman on museologian tutkija, joka eläkkeelle jäätyään on jatkanut työskentelyä museologisten aiheiden parissa.