Faniuden ytimessä – vivahteikkaita näkökulmia fanitutkimukseen
IIPC:n ja INTERACT-tutkimusprojektin 3.11.2023 järjestämässä Politics of Fandom -seminaarissa käsiteltiin fanien toimijuutta ja faniyhteisöjen poliittisia ulottuvuuksia. Seminaari osoitti, että fanius ja etenkin fanifiktio tarjoavat tiloja myös valtavirrasta poikkeavien narratiivien tarkasteluun.
Monitieteistä populaarikulttuurin tutkimusta edistävä International Institute for Popular Culture (IIPC) sekä Koneen Säätiön rahoittama ja yliopistonlehtori Kaisa Ilmosen johtama tutkimusprojekti Intersectional Reading, Social Justice, and Literary Activism (INTERACT) järjestivät 3.11.2023 Turun yliopistossa fanitutkimuksen Politics of Fandom -seminaarin. Päivän keskeisiä teemoja olivat fanien toimijuus, poliittinen vaikuttaminen, affektiivisuus ja fanius vastarintana.
Calonian seminaarisali täyttyi myöhäissyksyisenä iltapäivänä fanitutkimuksesta kiinnostuneista. Mediatutkimuksen yliopistonlehtori Mari Pajala avasi seminaarin nostamalla esiin fanien vaikuttamismahdollisuuksia ja aktivismia valottavan #FreeBritney-kampanjan, jonka voi nähdä johtaneen pop-laulaja Britney Spearsin 13 vuotta kestäneen holhouksen päättymiseen. Hän nosti esille myös toisen, Black Lives Matter -liikkeeseen liittyneen tapauksen, jossa Dallasin poliisilaitos pyysi iWatch Dallas -sovelluksen käyttäjiä julkaisemaan kuvia ja videoita Black Lives Matter -mielenosoittajista. Korealaisen BTS-yhtyeen fanit, BTS ARMY, suojelivat mielenosoittajia hukuttamalla sovelluksen muihin kuviin. Lopuksi sovellus kaatui täysin.
Faniyhteistoimivat usein erittäin järjestäytyneesti, ja niiden hyrskyistä kumpuaa monia vaikuttamisen muotoja – toisinaan poliittisia. Fanius näkyy yhä yleistyneempänä suhtautumistapana eri asioita ja mediatuotteita kohtaan. Minkälaisista näkökulmista käsin fanien vaikuttamismahdollisuuksia ja eri faniyhteisöjen poliittisia ulottuvuuksia sitten voi tarkastella?
Fanius lisää kulttuurista ymmärtämistä
Helsingin yliopistossa Euroviisuja politiikan ja faniuden näkökulmasta tutkiva Zoë Jay esitelmöi ensimmäisenä otsikolla “Vernacular Spectacular: Eurovision Fans and the Everyday Politics of Cultural Diplomacy”. Jay tutkii Euroviisuja ja euroviisufaniutta muun muassa kulttuurisen diplomatian muotona. Fanit saattavat harjoitella kieliä viisulaulujen inspiroimina tai tutustua tapahtumaa isännöivän maan kulttuuriin esimerkiksi opettelemalla valmistamaan maan kansallisruokia.
Etenkin kysymykset kansallisesta identiteetistä, tapahtuman poliittisuudesta ja diplomatian rajoista ovat kiintoisia. Ovatko Euroviisut poliittinen tapahtuma vai eskapismin muoto, joka nimenomaan halutaan pitää erossa politiikasta? Jayn aikomus on Ruotsissa ensi vuonna pidettävien Euroviisujen yhteydessä haastatella viisufaneja paikan päällä ja selvittää, kuinka fanit itse puhuvat Euroviisuihin kytkeytyvistä poliittisista ulottuvuuksista.
Tekijyys – kenellä on valtaa?
Seuraava esitelmä johdatteli kuuntelijat supersankarihahmojen, kehonrakentaja-auteur-elokuvaohjaajien ja hypermaskuliinisuuden pariin. Filosofian tohtori Janne Salminen Helsingin yliopistosta tutki väitöskirjassaan suurten Hollywood-elokuvasarjojen sukupuolinarratiiveja. Esitelmässään “Giving Fans what they Want: Zack Snyder’s Justice League and the Rise of Hypermasculine Auteur” hän tarkasteli fanien median kuluttamiseen kohdistuvia vaatimuksia. Salmisen esitelmä sai minut pohtimaan muun muassa sitä, tulisiko tuottajien ja viihdeyritysten taipua fanien vaatimuksiin ja tarjota faneille ainoastaan sitä, mitä fanit itse toivovat. Mikä rooli tekijän visiolla on tässä yhtälössä? Salminen nosti keskustelun aiheeksi myös hypermaskuliinisuuden ideaalin: hyvinkin essentialistiset ajatukset sukupuolista saattavat edelleenkin vaikuttaa sarjakuva- ja supersankarifanien keskuudessa.
Zürichin yliopiston väitöskirjatutkija Fabienne Silberstein-Bamfordin esitelmä “Negotiating Boundaries of Authority in Fanfiction Communities” johdatteli kuuntelijat fanifiktion tarjoamiin todellisuuksiin. Mediatutkija ja faneja laajalti tutkinut Matt Hills on kutsunut fanien suhtautumista mediateksteihin affektiiviseksi leikiksi. Fanit leikkivät eri sisällöillä, rakentavat normeja ja neuvottelevat rajoja. Silberstein-Bamfordin esitelmä valotti sitä, miten fanifiktio on saanut sekä teoreetikot että fanit pohtimaan uudelleen etenkin tekijyyden rajanvetoja. Kenelle jokin tarina oikeastaan kuuluu, jos kuka tahansa voi osallistua sen kertomiseen? Minkälaisia oikeuksia alkuperäisellä tekijällä on maailmassa, jossa mediayleisöt voivat muokata ja personoida teoksia omien mieltymystensä perusteella.
Kiinalaisen BL-fiktion (Boys’ Love) faneja tarkastelevan Turun yliopiston väitöskirjatutkija Lin Zhangin esitelmän “Recalibration Resistance: Everyday Resistance of Boys’ Love Fans in China” aiheena oli BL-fanius vastarinnan muotona. Miesten välistä rakkautta ja erotiikkaa kuvaavan BL-fiktion faniyhteisöissä syntyy Zhangin mukaan tiloja sosiaalisesti marginalisoiduille ryhmille. Kiinan sensuurikäytäntöjen ja “pornonvastaisten” kampanjoiden myötä BL:n tuottajat ja fanit joutuvat jatkuvasti etsimään uusia alustoja, joissa jakaa ja lukea BL-fiktiota. Vaikutusvaltaiset kaupalliset tahot pyrkivät sulauttamaan pienempiä BL-yhteisöjä itseensä, ja samalla BL:n queerluonne sekä -elementit häviävät. Zhangin mukaan mutkikas sensuurintäyteinen kenttä jättää kuitenkin faneille myös vastustamisen mahdollisuuksia. Fanit saattavat muun muassa jakaa BL-sisältöjä ulkoisten linkkien muodossa. Sensuuria on vastustettu niin ikään sosiaalisen median kampanjoilla ja protestein.
Pyykkäystä ja emootioita
Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Eija Niskasen esitelmä “Working Fan – The Parasocial Relationship Between Artist and Audience in K-pop” pureutui kysymyksiin korealaisen popmusiikin fanien toimijuudesta. Niskasen mukaan k-pop-idolien ja fanien välille pyritään luomaan suhde, jossa fani toimii viihteen kuluttajana, mutta saattaa myös tehdä idolin suosiota tukevaa työtä. Fanit toimivat promoottoreina, äänestävät suosikkejaan faniäänestyksissä ja kääntävät reaaliajassa korealaisia sisältöjä englanniksi. Kyseistä emotionaalista sidettä faneihinsa on vaalinut etenkin huippusuositun BTS-ryhmän nuorin jäsen, Jungkook, joka kotoaan striimatuissa intiimeissä livelähetyksissä on laulanut faneilleen karaokea pikkutunteihin saakka, nukahtanut ja – tämä ansaitsi seminaariyleisöltä huvittuneita hymähdyksiä – taitellut pyykkejään.
Esitelmien valossa voi todeta, että vahvat tunteet ja kiintymys faniuden kohteisiin suuntaavat fanien toimintaa. Fanius johtanee usein aktivismiin ja poliittisiin kannanottoihin, sillä suuret faniyhteisöt saattavat organisoituessaan olla hyvinkin vaikutusvaltaisia. Fanius ja etenkin fanifiktio tarjoavat tiloja valtavirrasta eroavien narratiivien tarkasteluun. Fanifiktio voi siis olla arvokas työkalu muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, joiden kokemukset eivät välttämättä tule huomatuiksi valtavirtamediassa. Kuten Pajala totesi fanitutkimuksen uranuurtajaan Henry Jenkinsiin viitaten, faniyhteisöissä rakentuu kokonaisia omia kulttuureja. Näin ollen faniuden tutkiminen tarjoaa arvokkaita pilkahduksia kulttuuriseen toimintaan, ihmisyyteen ja siihen, mikä koskettaa monia ja saa ihmiset liikkeelle.
Kirjoittaja on mediatutkimuksen opiskelija, joka tarkastelee pro gradu -tutkielmassaan korealaisen BTS-yhtyeen fanittamisen tarjoamia ulottuvuuksia.