Hiiskuttua podcast: Tutkimusinfra

Podcastissa Hanna-Mari Kupari keskustelee Elina Mäntylän kanssa tutkimusinfran ja avoimen tieteen käsitteistä ja mahdollisuuksista.

Podcastin tekstivastine

Puhujat:

Haastateltavana Elina Mäntylä (EM)
Haastattelijana Hanna-Mari Kupari (HMK)

(Alkumusiikki ja ohjelman nimi: Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan verkkojulkaisu Hiiskuttua. Hiiskuttua podcast.)

HMK: Tervetuloa! Olemme Hiiskuttua podcastissa. Tervetuloa vieraaksi ja voitko aloittaa kertomalla kuka olet näin lyhyesti ja sitten minkälaisissa työtehtävissä olet tällä hetkellä?

EM: Hei kaikille kuuntelijoille. Olen Elina Mäntylä. Olen tällä hetkellä kehittämisasiantuntija innovaatiopalveluiden yksikössä täällä Turun yliopistossa. Työtehtäviini kuuluu tutkimusInfrastruktuureihin, tutkimusdataan ja laboratorioihin liittyvien asioiden koordinointi ja aika usein ovat myös päällekkäisiä, että kaikki ei välttämättä ole aina yhteen aihepiiriin liittyvää.

Koulutukseltani olen väitellyt tohtoriksi kyllä täältä Turun yliopistosta eli olen filosofian tohtori ekologian alalta ja täysin toisenlainen aihepiiri, kuin tämä nykyinen työni eli tutkin miten linnut löytävät sellaiset puut, joissa on paljon toukkia, joita voisi syödä, eli minkälaisia signaaleja puut lähettävät linnuille ja mitä aisteja linnut käyttää. Mutta kyllä se tiettyä päällekkäisyyttä on myös tähän nykyiseen työhön. Eli törmään sellaisiin laitteisiin, joita olen tutkijana käyttänyt. Nyt sitten koordinoin niiden käyttöä edelleen täällä yliopistossa.

HMK: Joo kuinka kauan olet toiminut nyt näissä ei-ekologian työtehtävissä?

EM: Aika tasan kaksi vuotta sitten aloitin täällä nykytyössä.

HMK: Onko sinulla tarkoitus toimia tässä jonkin hankkeen puitteissa vai pidempään?

EM: Ihan vakituinen työsopimus on.

HMK: Joo, eli nyt sitten vähän vähemmälle jää lintumaailma?

EM: Se on oman työn ohessa tehtävä.

HMK: Mietin että voisitko määritellä ensin kuulijoillemme, mitä tarkalleen tarkoittaa käsite tutkimusinfra.

EM: Tämä onkin erittäin hyvä kysymys − aina kaikki tämmöiset viralliset dokumentit, joissa käsitellään tutkimusinfrastruktuureja, alkaa sillä, että miten tällä kertaa määritellään tämä. Voin kertoa miten Suomen akatemia määrittelee sen. Ja tämä on aika laaja eli tutkimusinfrastruktuuri voi olla väline, laitteisto, tietoverkko, tietokanta, aineisto tai palvelu. Mutta yhteistä on se, että ne mahdollistavat tutkimustyön, edistävät tutkimusyhteistyötä sekä vahvistavat näitä tutkimus- ja innovaatiokapasiteettia ja osaamista.

Toi kaikki − hirveä määritelmä. Sen lisäksi tutkimusinfra voi olla keskitettyjä, hajautettuja tai virtuaalisia kokonaisuuksia. Tai sitten näiden yhdistelmiä. Ja sitten totta kai Euroopassa on hyvin laajoja kansainvälisiä kokonaisuuksia, joista myös puhutaan infrastruktuureina, mutta Turun yliopisto on itse määritellyt tämän ehkä hieman helpommin. Eli se on se, että tutkimusinfrastruktuuri on enemmän kuin yksi laite.

HMK: Kuulostaa aika napakalta. Joo. Tuo on aika iso tuommoinen käsitepari tutkimus- ja innovaatiokapasiteetti. Miten määrittelisit ensimmäisen vuoden perustutkinto-opiskelijalle että mitä se tarkoittaa käytännössä?

EM: Mielenkiintoista. Että tutkimuksella aina halutaan tuottaa jotain uutta tietoa. Näistä halutaan käyttää tätä innovaatio-termiä. Se kuulostaa paljon hienommalta kuin uusi tieto, niin ehkä sitä, että on joku tutkimusinfrastruktuuri, joka koetaan niin tärkeäksi, että joku Suomen akatemia tai Turun yliopisto haluaa sitä tukea tai rahoittaa niin sen pitää tuottaa jotain uutta tietoa eli innovaatioita.

HMK: Joo, ihan hyvin sanottu. No kun tämä on humanistisen tiedekunnan podcast Hiiskuttua, niin miten sanoisit, että nimenomaan humanistille on tärkeää tietää tutkimusinfrasta?

EM: Katsoin meidän Turun yliopiston tiekartalta kaikkien tutkimusinfrastruktuurit, joita täällä on ja siellä humanistiseen tiedekuntaan kuuluu muutamia tutkimusinfrastruktuureja, jotka pääosin on kielen tutkimukseen liittyviä, mikä ei varmaan sinänsä ole yllättävää. Siellä on ensinnäkin tällainen monikansallinen FIN-CLARIN, joka on osa eurooppalaista CLARIN-infrastruktuureja, eli tämä on osa isoja eurooppalaisia yhteistyöverkostoja ja sitä suomalainen kansalainen kielipankki on osa sitten tätä, mutta sitten muissakin maissa on vastaavia kuin meidän kielipankkimme.

Ja sitten taas Turun yliopistossa on on sitten tämä oma eli tämä UTU-Digilang infrastruktuuri ja nyt huomasin huomanistisen tiedekunnan nettisivuilta, että teillä on kaikenlaisia muitakin tutkimus infrastruktuureja mitkä eivät ole tiekartallamme, niin sellaisia voisi samalla miettiä, että haluaisitteko liittyä meidän tiekartallemme, mutta kaikenlaista muuta löytyy siellä mitä käytetään.

Ja sitten toinen on iso osa humanistisen tiedekunnan nykyisiä, struktuuria on Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkisto eli HKTL arkisto. Sillä on oma erityinen asema humanistisen tiedekunnan tiekartalla, koska pari vuotta sitten Turun yliopisto sopi opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa, että me tallennamme kansainvälisesti merkittäviä tutkimusaineistoja pitkäaikaissäilytykseen ja että HKTL arkisto on tämmöinen pilotti siinä.

Siitä on melkein vuosi, kun saimme ensimmäisen aineistopaketin tallennettua tähän pitkäaikaissäilytykseen. Pitkäaikaissäilytyksen tarkoitus on se, että se aineisto pysyy tallessa käytettävänä vuosia, vähintään vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja sen takia, että ne ovat kansallisesti merkittäviä aineistoja. Ja tämä ensimmäinen aineisto ja myös seuraavat, mitä tuolta HKTL arkistosta on toivottavasti vielä loppuvuodesta tulossa, ovat utsjokelaiseen saamelaiskylään Talvadakseen liittyviä valokuvia ja haastatteluja ja muuta vastaavaa.

HMK: No, miten tämä näkyy perustutkinto opiskelijoille? Törmääkö hän joskus kielten alan edustajana esimerkiksi tuohon FIN-CLARIN kokonaisuuteen tai sitten HKTL arkistoon?

EM: Sen tiedän, että tuo HKTL arkisto on hyvin suosittu, että sitä on käytetty hyödyksi kaikenlaisissa opinnäytetöissä. Varmaan kandi- ja gradutyöhönkin voi mennä katsomaan, mitä kaikkea aineistoa sieltä löytyy. Kaikenlaista mahdollista. Olen kerran käynyt siellä itse tutustumassa ja vaikka en ole sen alan tutkija, niin siellä olisi kaikenlaista mielenkiintoista.

HMK: Eli todellakin semmoista infrastruktuuria mikä on kaikkien saavutettavissa, eikä vain tietylle osalle tutkijoita tarkoitettu.

EM: Ei, kyllä nämä on tarkoitettu avoimiksi niin että kaikki tietäisivät, että tällaista on olemassa.

HMK: Voiko näitä käyttää myös Turun yliopiston ulkopuolelta? Onko tämä suurelle yleisölle avoimia?

EM: Totta kai joo, ne ovat sillä tavalla avoimia, että tieto niistä on olemassa mutta tietenkin tutkimusinfrastuktuurin omistaja saa päättää ehdot, että miten saa käyttää.

HMK: Onko sinulla jotain vinkkiä siitä, että miten humanistin kannattaisi lähestyä tutkimusinfraa? Tuntuuko se ehkä humanistien mielestä pelottavammalta kuin muiden tieteenalojen näkökulmasta?

EM: Ei sen mielestäni pitäisi olla. Tietysti yliopiston nettisivuilta löytyy listaus kaikista tutkimusinfrastruktuurieista ja sieltä löytyy myös yhteystiedot. Eli jos ei tunne sieltä ketään ihmistä, niin voi laittaa sähköpostia sitten ja kysyä.

HMK: Eli tähän on saatavilla semmoista käytännön tason apua jos kaipaa neuvoja, esimerkiksi gradua tehdessä.

EM: Joo varmasti kaikki tutkimusinfrastruktuurin vastuuhenkilöt voivat olla avuksi.

HMK: Joo. No sitten toinen aihepiiri meillä tänään on tutkimusinfran ohella avoin tiede. Miten määrittelisit, mitä tarkoittaa avoin tiede?

EM: Tämäkin on taas tällainen hyvin laaja käsite. Kansainvälisesti määriteltynä avoin tiede on liike, joka pyrkii edistämään avoimia toimintamalleja sekä tieteessä että tutkimuksessa. Ja se pyrkii edistämään, että tutkimus ja siitä saatavat tulokset olisivat avoimesti saatavia ja uudelleenkäytettäviä ja samalla lisäämään tieteellistä yhteistyötä ja tiedon jakamista, että sekä tiedemaailma että yhteiskunta laajemminkin hyötyisivät siitä tiedosta. Ja ei pelkästään tutkimustulokset, vaan avoimia pitäisi olla myös menetelmät. Millä tavoin tutkimus on tehty ja kaikki siihen liittyvä – miten on arvioitu eri vaiheissa tutkimusta ja että sekin olisi avointa, miten niitä levitetään.

HMK: Entä jos miettii, mitä nimenomaan humanistin olisi tärkeää tietää avoimesta julkaisemisesta?

EM: No tässä kohtaa pitää mielessä tämmöinen avoimen tieteen perusperiaate eli niin avointa kuin mahdollista ja niin suljettua kuin välttämätöntä. Ei ole avoimen tieteen tarkoitus, että kaikki maailman tutkimustulokset ja aineistot ja menetelmät ovat heti kaikkien saatavilla, vaan pitää aina tilannekohtaisesti miettiä.

Koska kaikkia aineistoja ei voi avata, ei välttämättä kaikkia menetelmiäkään. Eli kannattaa aina miettiä mikä on järkevää ja onko se mahdollista. Jos esimerkiksi käyttää jotain sensitiivistä aineistoa jossain tutkimuksessa, niin eihän sitä voi jakaa julkisesti ja tietysti voi vaan tavallaan kuvailla sen aineiston, mutta ei jakaa varsinaista aineistoa. Kannattaa lähestyä tätä siitä näkökulmasta, että tekee tutkimuksesta niin avointa kuin mahdollista, eli ensin pohtia mikä voi olla avointa ja vasta sen jälkeen, että mitä ei voi avata.

HMK: Olen yhdessä haastattelussa kuullut kommentin, että tutkija ei halua avata omaa aineistoa, koska se voisi kiinnostaa niin laajaa joukkoa esimerkiksi sukututkijoita tai muita tieteen ulkopuolisia toimijoita, että siitä tulisi heille itselleen kauhean kova kuormitus, kun tulisi yhteydenottoja niin paljon. Miten sinä vastaat tämmöiseen huoleen siitä, että kun tutkija itse kuormittuu avoimen tieteen avoimesta datasta niin paljon, että ei selviä enää yhteydenottojen kanssa.

EM: Olen itsekin kuullut vastaavaa, kommentteja tutkijoilta ja tämä on ihan ymmärrettävää. Ei se voi olla sen yhden tutkijan vastuulla vastata kaikkiin kyselyihin. Jos on tämmöinen todella mielenkiintoinen aineisto, niin voisi miettiä, voisiko sen saada johonkin laajemman kokonaisuuden osaksi niin, että joku muu taho tavallaan huolehtisi siitä sitten myöhemmin, esimerkiksi juuri pitkäaikaissäilytys, jos on sen verran merkittävä aineisto tai joku muu vastaava.

HMK: Voisiko siinä sitten yksittäinen tutkija sitten ohjata eteenpäin niitä kyselyitä vai voisiko päättää, että on käytettävissä vain tiettynä ajankohtana? Vai voiko vaan päättää, että vastuu siirtyy sille loppukäyttäjälle, sille ei-tutkijataustaiselle sukututkijalle esimerkiksi? Mitä tähän sanoisit?

EM: Kuulostaa kaikki hyviltä vaihtoehdoilta. Pitää vaan miettiä, mikä kuulostaa omassa tilanteessa parhaalta.

HMK: Avoin tiede on varmaan ollut ehkä tuolla luonnontieteiden saralla enemmän semmoista valtavirtaa. En tiedä, pitääkö mielikuva paikkaansa.

EM: Voi hyvinkin olla. Joo.

HMK: Tämä on henkilökohtainen näkemys, mutta mistä sitten tämmöinen aihetta lähestyvä humanisti voi saada käytännön tason tukea siihen avoimeen julkaisemiseen parhaiten?

EM: No Turun yliopistossa ja oikeastaan kaikissa yliopistoissa, kirjasto on se ensimmäinen, mitä kannattaa lähestyä. Eli yliopiston kirjastossa osataan vastata kaikkeen, varsinkin tieteellisten artikkeleiden avoimen julkaisemiseen liittyvissä asioissa ja myös tutkimusdatan avaamiseen liittyvissä asioissa. Jos he eivät osaa vastata, niin voivat välittää tiedon eteenpäin muille.

HMK: Miten itse koet olleesi luomassa parempaa avoimen tieteen julkaisemista?

EM: Aloitan siitä, miten itse tutkijana, jo ennen tätä nykyisen työtehtävääni alkua. Muutaman viimeisimmän tutkimuksen datat olen avannut jossain repositoriossa, jos siellä on ollut lehden vaatimus, että se data pitää olla julkaistuna. Ja eikä se mielestäni ollut niin hirveän suuri homma, että kun oli alun perinkin hyvin exceliin tallennettu ja selvitetty, niin kyllä se onnistui ihan hyvin. Ja sitten myös ne artikkelit, jotka on olleet avoimesti julkaistuja. Olen onneksi ollut semmoisessa työryhmissä, joissa on ollut rahaa.

HMK: No niin, joo.

EM: Tämä on se kriittinen asia, että onko rahaa julkaista avoimesti. Sitten tässä nykyisessä työssä olen mukana useammassakin kansallisessa työryhmässä, jossa edistetään avointa tiedettä eri näkökohdista. Eli tämän vuoden alussa ja ehkä viime vuoden lopullakin olin kansallisessa työryhmässä, joka kirjoitti kansallisen linjauksen tutkimusmenetelmien avoimuudesta. Eli se on osa laajempaa tutkimusaineistojen avoimuuden linjausta ja tämä menetelmien avoimuuden linjaus julkaistiin viime kesäkuussa ja se pitäisi nyt ottaa kaikissa tutkimusorganisaatioissa käyttöön mahdollisimman pian.

Sitten toisessa työryhmässä – liittyy taas tutkimusinfrastruktuuriin myös – parannellaan sitä ohjeistusta mitä Suomen akatemia antaa tutkimusinfrastruktuureille kun ne hakevat rahoitusta Suomen Akatemialta. Ensi keväänä on tulossa iso Suomen akatemian rahoitushaku, niin tavallaan tämä pitäisi olla valmis siihen mennessä, ja meillä on deadline vuodenvaihteessa siihen liittyen.

HMK: Eli aika pian sitten on tulossa uusi.

EM: Joo, se on melkein valmis. Eli kaksi kokousta vielä jäljellä siitä. Kolmas on vielä –  meillä oli tänään aamupäivälläkin yksi kokous aiheesta kansallinen datamanagerikoulutus. Suomesta puuttuu koordinoitu koulutus. Ideana että tutkimusorganisaatioissa olisi datamanagerit, jotka auttaisivat tutkijoita siinä, että tutkijoiden ei tarvitse kaikkea dataan liittyvää asiaa tehdä itse, vaan olisi keskitettyjä datamanagereja jotka auttaisivat.

Eli nyt tämä on semmoisessa vaiheessa, että olemme hakeneet sille rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Se on vielä siellä pohdinnassa, mutta sieltä on tullut vinkkiä että vaikuttaa hyvältä, eli olemme lähes varmoja että tämä toteutuu ja jos kaikki menee suunnitellusti niin ensi vuoden syksyllä alkaisi viidentoista opintopisteen koulutus. Se olisi moduulinen koulutus, josta saa valita haluaako suorittaa kaikki vai osan ja näillä näkymin Tampereen yliopiston hoitaa sen, mutta kuka tahansa voi osallistua siihen.

HKM: Mainitsit aihepiiristä, joka aina kiinnostaa humanisteja erittäin paljon, eli rahan. Miten tuohon avoimen tieteen rahoituspuoleen voi saada tukea.

EM: Suomen yliopistot ovat yhdessä neuvotelleet tosi monien lehtikustantajien kanssa, että ne kustantavat avoimen julkaisemisen kuluja. Ja sitten kaikissa isommissa tutkimushankkeissa kannattaa hakea erikseen rahaa avoimeen julkaisemiseen. Mutta ymmärrän hyvin itsekin moneen kertaan apurahatutkijana olleena, että eihän apurahatutkijalla ole useampaa tonnia laittaa mihinkään artikkelin julkaisuun, että tämä on semmoinen ongelma. Pitäisi maailmanlaajuisesti ratkaista jossain vaiheessa, toivottavasti pian.

HMK: Onko sinulla ratkaisuja tähän? Mikä olisi hyvä ensimmäinen askel auttaa apurahatutkijoita saamaan lisää avoimia julkaisuja?

EM: Tässäkin kirjasto on avuksi, eli kyllä sieltä kannattaa kysyä. Siellä tiedetään, mitkä ovat semmoisia lehtiä omalta tieteenalalta, niin sanotusti ilmaisia lehtiä. Kirjastosta osataan auttaa eteenpäin.

HMK: Joo joo, kiitos paljon haastattelusta,

EM: Kiitos.