Historiaa, sivistystä ja taidetta – opintoretki Varsinais-Suomen kartanoihin
Turun yliopiston Suomen historian oppiaine järjesti keväällä 2012 yhteistyössä Åbo Akademin etnologian kanssa kaksikielisen ja kartanoita monipuolisesti tarkastelevan luentokurssin ”Kartanoelämää 1700-luvulta nykypäivään – Herrgårdslivet från 1700-talet till nutid”. Kurssiin sisältyi lauantaina 5.5. järjestetty opintoretki varsinaissuomalaisiin kartanoihin. Retken aikana tutustuttiin kolmeen kartanoon ja yhteen aatelissuvun rakennuttamaan kirkkoon.
Kurssilla pidettiin osa luennoista ruotsiksi, mitä tutkija Ulla Ijäs piti hyvänä asiana, sillä aatelisista tai kartanoista kiinnostuneen on pakko opetella ruotsia, jos aihetta haluaa tutkia tai opiskella enemmän. Opintoretki järjestettiin kurssin päätteeksi, ja Ijäksen mielestä kartanoretki kruunasi koko kurssin, koska retkellä opittua pääsi näkemään ”luonnossa”. Myös professori Kirsi Vainio-Korhonen oli tyytyväinen retkeen, koska retkellä tutustuttiin kolmeen erilaiseen ja eri-ikäiseen kartanoon, jotka yhdessä valottivat niin kurssin monia teemoja kuin sitä, millaista nykyelämä kartanoissa on. Huomattavaa oli, miten paljon kartanoiden merkitys ja tarkoitus ovat muuttuneet ja miten paljon itse kartanoiden omistajat aatelisista säätiöihin ovat kartanoitaan niiden historian ajan muokanneet.
Turun Kakskerrassa sijaitsevan Brinkhallin kartanon päärakennuksen suunnitteli ja rakennutti kartanon isäntänä vuosina 1792–1831 toiminut Gabriel von Bonsdorff. Uusklassinen kartanorakennus valmistui vuonna 1793, ja se toimii nykyään Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön omistamana kulttuurikeskuksena. Retkellä tutustuttiin itse kartanoon, sen piharakennuksiin ja kartanon puistoon ranta-alueineen. Huoneissa esillä olleet nykytaiteen teokset liittyvät kartanon nykyelämään. Pihalla valtavan navetan rauniot kertovat entisen omistajan mahtavuudesta, sillä navetta oli ollut jopa omana aikanaan aikalaisten mielestä mahtipontinen. Kauempana kartanon ranta-alueella sijaitsee pääportti muistona ajasta, jolloin vieraat vielä saapuivat kartanon maille vesiteitse.
Retki jatkui vuonna 1653 valmistuneen Askaisten kirkon kautta Mietoisten Mynämäellä sijaitsevaan, Koneen Säätiön omistamaan Saaren kartanoon. 1500-luvulta lähtien kartano on toiminut muun muassa kuninkaankartanona ja everstin virkatalona, ja kuninkaankartanon ajoilta on peräisin yhä kartanossa sijaitsevat kivikellarit. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1777, ja sen on suunnitellut Turun kaupunginarkkitehti C.F. Schröder. Tutkija Riitta Koskisen ohjaamana perehdyttiin kartanoon, sen historiaan ja kartanon merkitykseen nykypäivänä taiteilija- ja tutkijaresidenssinä. Koskisen mukaan kartano on palannut entiseen tarkoitukseensa, sillä se palvelee ihmisiä sivistyskeskuksena. Kartanoiden asema uusien keksintöjen ja tapojen kokeilijana ja levittäjänä tulee esiin Saaren kartanossakin, jossa kenties kartanon tunnetuin omistaja, kreivi Augustin Ehrensvärd, kokeili tilallaan 1700-luvulla riisinviljelyä mahdollisesti kasvitieteilijä Carl von Linnén avustuksella.
Retken viimeinen kohde oli Henrik Klaunpoika Hornin 1500-luvulla rakentama, Maskussa sijaitseva Kankaisten kartano, joka on yksi harvoista aatelin rakennuttamista keskiaikaisista kivirakennuksista. Åbo Akademin säätiön omistuksessa oleva linna oli retken vanhin kohde, sillä kivirakennus on ollut asuttuna keskiajalta nykypäiviin saakka. Kirsi Vainio-Korhonen ja Ulla Ijäs vaikuttuivat molemmat kartanon nykytilasta. Vainio-Korhosen mielestä kartanon sisustus on erityinen, sillä se kertoo kartanon entisen omistajan elämästä ja näin myös oman aikamme kartanoarjen historiasta. Kartanon historiaa pääsi tarkastelemaan myös kartanon kirjastossa, jossa esillä oli alkuperäisiä tilikirjoja ja kirjakokoelmiin hankittuja kirjoja. Kartanosta onkin tarkoitus tehdä tavallisesta museosta poikkeava, koska kartanon esineitä saa kosketella ja tuoleilla ja sohvilla istua.
Sanna Lahtelin oli harjoittelijana Suomen historian oppiaineessa ja osallistui kyseiselle kurssille sekä retkelle.