Humanisti EU-oikeuden koukeroissa

Jusleniassa ja Fennicumissa 1980- ja 1990-luvuilla liikkuneet saattavat minut tunnistaa. Yhdessä puursimme Mariedahlin käännöksissä, Tuomisen puheopin harjoituksissa ja Hakasen syntaksikurssilla. Horttokujan puutalossa minulle ojennettiin suomen kielen kandin paperit 1990 ja lisensiaatin 1996. Suomen kielen laitoksessa assarina, tutkijana ja opettajana vierähti vielä koko 90-luku.

Osallistuin Euroopan unionin niin sanottuun avoimeen virkamieskilpailuun. Läpäistyäni sen minulle tarjottiin heti virkaa komissiosta, koska Suomi oli vasta liittynyt EU:hun. Vuodesta 2002 olen toiminut Euroopan unionin tuomioistuimessa Luxemburgissa – yli 15 vuotta!

EU-tuomioistuin varmistaa muun muassa, että jäsenvaltiot ja unionin elimet toimivat sopimusten mukaisesti ja että unionin oikeutta toteutetaan jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti. Suomen kielen käännösyksikössä kielentarkistajana huolehdin, että tuotettava suomenkielinen juridinen teksti avautuu lukijalle. Meillä ei kirjoiteta direktiivejä, asetuksia, päätöksiä vaan tulkitaan tuota nk. EU-lainsäädäntöä.

EU-tuomioistuimen kääntäjät ovat juristeja, ja minä suomen kielen asiantuntijana yhteistyössä heidän kanssaan paimennan pilkut sekä vahdin teksteistä pois pahimmat substantiivitaudit, symmetriarikkeet ja muut kielen kapulat. Byrooni ovessa on varoitukseksi tekstinäyte (ks. kuva). Noin pahat kapularakenteet ovat toki teksteissämme jo neuloja heinäsuovassa! Juristimme ovat kielellisesti erittäin lahjakkaita ja oppivaisia – useimmat kääntävät äidinkieleensä kymmenkunnasta muusta virallisesta kielestä.

Luxemburgiin tullessani ranskan kielen taitoni ei ollut huipussaan: Euroviisuista opitulla ”Finlande… cinq points” ei pitkälle pötkitty. Onneksi EU-toimielimet kielikouluttavat työntekijöitään ahkerasti, ja nykyään toinen työkieleni tuomioistuimessa on ranska. Veikkaanpa, että brexitin myötä komissiossa ja parlamentissakin siirrytään vähitellen yhä enemmän ranskaan.

Luxemburg on pikkuruinen suurherttuakunta, ja se vaikutti Turusta tulleesta varsinkin alkuun kovin pieneltä ja sisäänlämpiävältä. Vähitellen olen kumminkin tottunut maahan, jonka etuna on keskeinen sijainti: Euroopan kaupunkeihin ja kohteisiin on lyhyt matka.

Luxemburgin vilkas suomalaisyhteisö, skandikaupan Reissumies ja salmiakki sekä Yle Areena auttavat koti-ikävään. Vaikka kuulostaakin kliseeltä, noilla ulkosuomalainen selviää Keski-Euroopan yhdeksän kuukautta kestävistä sateista ja jaksaa unelmoida koto-Suomen vuodenajoista!

Raija Alitalo työskentelee Luxemburgissa Euroopan unionin tuomioistuimen käännösosastolla.