”Humanisti pystyy mihin vaan”
Kotimaisen kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen oppiaineet järjestivät vuoden alussa kurssin, jonka tavoitteena oli pohtia sitä, miten kirjallisuudenopiskelijat menevät työelämään ja millaisia mahdollisuuksia työantajat humanistille tarjoavat.
Kurssin aikana tutustuttiin muun muassa kustannustoimittajan, tietokirjailijan ja tutkijan työhön sekä viestintäalan tehtäviin. Lisäksi pohdittiin kulttuurialan yrittäjyyttä. Työnantajavierailuja tehtiin sekä Helsingissä että Turussa.
– Monista vierailukohteista sai paljon myös yleisiä työnhakua koskevia vinkkejä, kotimaista kirjallisuutta viidettä vuotta opiskeleva Sara Suvitie sanoo.
Suvitie on tähän mennessä tähdännyt opettajaksi, mutta on viime aikoina kiinnostunut muistakin vaihtoehdoista. Työelämäkurssilla ajatukset eri mahdollisuuksista selkiytyivät. Kolmannen vuoden opiskelija Tiia Viinikainen on Suvitien kanssa samoilla linjoilla.
– Aiemmin ajattelin, että tilanne on täysin toivoton, jos ei halua opettajaksi tai jos ei ole sukua alalla. Nyt oivalsin sen, kuinka laajasti saamme valmiuksia työelämään. Urapolut eivät ole virtaviivaisia ja yksiselitteisiä. Omat mielenkiinnon kohteet vaikuttavat ja joskus yksinkertaisesti tuurillakin on tehtävänsä. Verkostoituminen on alalla kaiken a ja o, Viinikainen sanoo.
Humanistista yrittäjäksi
Kurssin Turku-päivään kuului vierailu luovien alojen yrityshautomo Creveen, jossa hautomopäällikkö Petri Katajarinne kertoi kulttuurialan yrittäjyydestä. Katajarinne oli aikoinaan perustamassa osuuskunta Kulttuuritekoa, joka toimii aktiivisesti edelleen. Omasta yrityksestä haaveilevaa hän kannustaakin pohtimaan myös osuuskunta-vaihtoehtoa.
– Jos toiminta on vielä epäsäännöllistä tai tuloja syntyy monista eri lähteistä, osuuskunta voi olla turvallisempi vaihtoehto, Katajarinne sanoo.
Hänen mielestään yrittäjäksi aikovan on pohdittava tarkasti sitä, mitä osaa ja kenelle osaamistaan aikoo myydä. Suunnitelmallisuus on tärkeää, aikoipa yrittäjäksi tai ei.
– On hyvä olla jonkinlainen näkemys siitä, mitä kohti pyrkii ja miksi, hän korostaa.
Katajarinteen mielestä aktiivisuus ja rohkeus tuottavat hedelmää työelämässä.
– Ei kannata jäädä liiaksi kiinni siihen, mihin koulutus ohjaa. Humanisti pystyy mihin vaan, hän painottaa.
Harjoittelun merkitys korvaamaton
Harjoittelun merkitys toistui kurssilla eri yhteyksissä. Monet vierailukohteissa puhuneet ihmiset olivat päässeet taloon sisään harjoittelun kautta ja edenneet pikkuhiljaa siihen itselle sopivimpaan tehtävään.
Viinikainen aikoo Turun kaupungille tehdystä vierailusta inspiroituneena hakea kaupungin harjoittelupaikkoja. Suvitie puolestaan olisi kiinnostunut pääkaupunkiseudun harjoittelumahdollisuuksista.
– Olen tehnyt opetusharjoittelun, mutta aion nyt yrittää saada vielä jonkin toisen työharjoittelun tutkintoon ennen valmistumista. Harjoittelu Helsingissä voisi olla hauska irtiotto tutuista ympyröistä, Suvitie pohtii.
Suvitien mielestä työllistymiseen liittyvät asiat saisivat näkyä yliopistolla vielä enemmän.
– Pelkkä sähköpostilistoilla infoaminen ei ole riittävää. Tämä kurssi oli oikein hyvä keino tarttua asiaan, hän sanoo.
Kehitysideana työelämäkurssille Suvitie tarjoaa ajankohdan muuttamista.
– Kurssi sopisi parhaiten syksyn alkuun. Silloin ehtisi vielä hakea harjoitteluseteliä ennen joulua, jos harjoittelukärpänen puree, hän toteaa.
Emilia Vähätalo
humanistien työllistymiseen liittyvistä asioista kiinnostunut kotimaisen kirjallisuuden opiskelija