Humanistit hyvän elämän asialla

Humanistinen yleissivistys tekee maailmasta paremman paikan elää. Toki tarvitaan muutakin osaamista, mutta historian, kulttuurin, taiteiden ja kielten asiantuntijat tekevät maailman ymmärrettäväksi, kotoisaksi, vähemmän pelottavaksi. Kulttuurien kohtaaminen, erilaisuus, paikallisuus ja yleismaailmallisuus aukeavat humanistisen ymmärryksen avulla. Nykyhetki saa syvyyttä menneisyyden ymmärtämisestä, ja tulevaisuuteen voidaan suunnata paremmin eväin kun tiedetään mikä on inhimillisesti mahdollista.

Inhimillisen ulottuvuuden ja arvojen asiantuntijat, humanistit, toimivat välittäjinä eri todellisuuksien välillä, rakentavat parempia käyttöliittymiä menneisyyteen ja tulevaisuuteen, populaarikulttuuriin ja teknologiaan, sukupuolen tai uskonnon ideaan, tieteeseen ja mediaan. Tiedon kasvun aikakaudella tiedon jäsentäminen ja siihen perustuva ymmärrettävyys sekä käyttökelpoisuus ovat avainrooleissa, ja näiden taitajia ovat humanistit.

Perustutkimuksessa humanistit jäljittävät aikakausien, kulttuurien, taiteiden ja kielten perustavanlaatuisia piirteitä, pyrkivät ymmärtämään ja selittämään niiden rakenteita ja muutosta. Soveltavassa tutkimuksessa jäljitetään vaikkapa asuinalueen identiteettiä ja tehdään siitä paremman elämän työkalu alueen asukkaille. Turun yliopiston humanistit ovat erityisen ansioituneita alueellisessa kehitystyössä, jossa historian, arkeologian, museologian, kansatieteen ja maisematutkimuksen välineitä käytetään yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa alueen kulttuurisen omaleimaisuuden kiteyttämiseksi ja hyödyntämiseksi.

Kielten ja reaaliaineiden opettajat eri kouluasteilla ovat jokaiselle tuttu esimerkki humanistisesta kehitystyöstä, siitä miten sivistystä luodaan ja ylläpidetään. Humanistit tekevät myös innovaatioita, vaikka niille harvemmin haetaan patentteja. Uudet ajatukset, käsitteelliset työkalut, joilla jäsennetään todellisuutta, ovat innovaatioita. Esimerkiksi uusi tulkinta menneisyyden tapahtumista tai taideteoksen merkityksestä ovat innovaatioita, vaikka niihin ei kaukosäädintä kuulukaan.

Matti Kamppinen