Integraalinen ajattelu avartaa myös humanistin tietoisuutta
Kollega JP Jakosen kanssa kirjoittamani kirja Kokonaisuuden näkemisen taito. Johdatus integraaliseen ajatteluun (Basam Books 2017) on erikoinen tapaus. Toisin kuin monet muut tekeleeni, tämä kirja on helppolukuinen, innostava ja valoisa. Yhteiskirjoittaminen kannattaa.
Integraalinen ajattelu tarkoittaa tiivistetysti kokonaisuuksien näkemisen taitoa, sitä, miten eri asiat liittyvät toisiinsa ja miltä todellisuus näyttää eri näkökulmista katsottuna. Esimerkiksi integraalinen riskienhallinta tarkoittaa, että erilaisten tulevaisuuksien riskit pitää nähdä sekä yksilön kokemusten näkökulmasta että objektiivisten ympäristö- ja terveyshaittojen näkökulmasta. Homekoulujen riskianalyysissa pitäisi puolestaan ottaa huomioon paitsi itse rakennusten ominaisuudet, myös yksilöiden ja yhteisöjen näkökulmat paikalliseen koulutukseen.
Yhdellä näkökulmalla ei integraalisen ajattelun mukaan ole oikeutta todellisuuden täydelliseen selittämiseen; ei vaikka tuo totuusväittämä olisi miten houkutteleva tahansa. Talouden, fysiikan tai biologian lähtökohdat saattavat olla perustavanlaatuisia, mutta eivät välttämättä lopullisia kertomuksia todellisuudesta.
Toinen hyvä esimerkki moninäkökulmaisuudesta ja integraalisen ajattelun tarpeesta on suhteemme aikaan: yhden ihmisen luppoaika voi olla instituution kalenterin kannalta vaikea asia, ja luonnon syklien sanelemat rytmit törmäävät usein odotuksiimme siitä miten vaikkapa kesän tai talven pitäisi edetä.
Integraalinen ajattelu auttaa myös ymmärtämään paremmin yhteiskunnallisia ilmiöitä. Jos hyväksytään evoluutioteorian perusajatus – että elämä kehittyy asteittain yhä suuremmalle monimutkaisuuden tasolle – ja nähdään ihmiskunta sen valossa, huomaamme lajitoveriemme olevan kukin omalla virstanpylväällään ajattelunsa suhteen. Mitä moniulotteisempaa ajattelumme on, sitä enemmän näkökulmia kykenemme huomioimaan. Mitä yksiulotteisempaa ajattelumme on, sitä vähemmän siedämme elämän paradoksaalista luonnetta. Tämä yksiulotteisuus johtaa yksinkertaisten ja helppojen selitysmallien ja ratkaisujen tarpeeseen niin politiikassa, liike-elämässä kuin parisuhteessakin.
Näkemykset ihmisen mahdollisuuksista, kasvusta ja viisaudesta on yksi keskeinen areena, jossa on tarjolla useita eri näkökulmia. Talouden kannalta paras ihminen on hyvä kuluttaja, kasvatuksen kannalta vikkelä oppija, ympäristön kannalta ekologisesti valveutunut kierrättäjä, ja terveystieteen kannalta kohtuullisen elämän ystävä. Uskontojen ja henkisten perinteiden näkökulmista katsottuna ihmisen pitäisi pyrkiä ylittämään oma minänsä ja virittäytyä kosmoksen taajuudelle, kun taas teknologian ja viihteen kannalta oikea gsm-taajuus riittää. Integraalisen ajattelun voimavara on erilaisten näkökulmien ymmärtäminen ja taito tasapainottaa niitä keskenään.
Yksinkertaisuus monimutkaisuuden tuolla puolen on integraalisen ajattelun tavoite. Sen tarkoitus on auttaa näkemään, miten maailmankaikkeus on niin laaja ja syvä, että useat eri tieteenalat, useat eri näkökulmat ja useat eri tavat ajatella voivat samaan aikaan olla tosia, hyviä ja kauniita. Tähtitiede, sosiologia ja uskontotiede kuvailevat kosmosta eri kulmista ja paljastavat jotain uutta siitä, mikä on elämän tarina ja tarkoitus. Niiden avulla voi saada paremmin juonesta kiinni, mutta loppuratkaisusta ne pysyvät vaiti. Eikä yhdelläkään niistä ole – eikä saa olla – tekijänoikeutta todellisuuteen.
J-P Jakonen ja Matti Kamppinen: Kokonaisuuden näkemisen taito. Johdatus integraaliseen ajatteluun. Helsinki: Basam Books, 2017.
Matti Kamppinen on uskontotieteen yliopistonlehtori ja toinen kirjan kirjoittajista.