Kenen historia on ollut säilyttämisen arvoista?
Suomen historian tutkimushanke ”Kansallista menneisyyttä rakentamassa ja tulkitsemassa – suomalaiset arkistoinstituutiot vallan verkostoina ja muistin paikkoina” pureutuu kysymyksiin arkistojen julkisivujen taakse kätkeytyvästä vallasta ja sen vaikutuksista historiantutkimukseen.
Syksyllä 2006 Suomen historian oppiaineessa käynnistyi arkistolinja, joka tarjoaa yliopistotasoista humanistista arkistokoulutusta – ensimmäisenä Suomessa. Linjan toimintaa on kehitetty jatkuvasti sen toiminnan aikana. Tällä hetkellä kaksikielistä linjaa toteutetaan Suomen historian, folkloristiikan ja Åbo Akademin pohjoismaisen historian oppiaineiden yhteistyönä. Ensi lukuvuotena opintojen painopistettä ollaan siirtämässä aineopinnoista syventäviin opintoihin.
Arkistolinjalta valmistuvilla opiskelijoilla on ammatillinen pätevyys julkishallinnon ja yhteisöjen arkistojen akateemisiin virkoihin. Linjalta valmistuu siis ammattilaisia arkistoalan käytännön työhön. Tavoitteena on ollut myös luoda pohjaa humanistispainotteiselle arkistotieteelle Suomessa. Tältä osin viime kuukaudet ovat tuoneet ilahduttavia uutisia. Arkistolinjalta valmistunut Taina Saarenpää sai tohtorikoulutuspaikan muistiorganisaatioiden Memornet-tohtorikoulussa ja alkaa tutkia porvarisnaisia keskiajan asiakirjakulttuurissa. Viime syksynä Turun yliopiston Suomen historian oppiaineessa käynnistyi Suomen Akatemian rahoittama arkistotieteellinen tutkimushanke, jonka väitöskirjantekijöistä Liisa Vuonokari on niin ikään valmistunut arkistolinjalta.
Yleensä ajatellaan, että arkistot koostuvat neutraaleista historiallisista asiakirjoista. Näin ei kuitenkaan ole, ja siksi uusi arkistotieteellinen tutkimus haluaa pohtia, miksi ja miten arkistot ovat syntyneet, miten niitä käytetään ja miten arkistojen toiminnalliset ratkaisut, aineistojen keruun periaatteet eri aikoina, indeksointi, kuvailu ja luettelointi ohjaavat tämän päivän tutkimusta. Ylipäätään 1990-luvulla virinnyt keskustelu kulttuuriperinnöstä ja sen merkityksistä edellyttää tutkimustietoa menneisyyden tulkitsemisen edellytyksistä. Asiakirjojen kansallinen ja historiallinen arvottaminen on ollut erilaista eri aikoina, ja tässä vallankäyttäjinä ovat olleet ja ovat edelleen arkistojen työntekijät. Erityisessä portinvartijanroolissa ovat olleet keskeiset kansalliset arkistot ja näiden arkistojen johtajat. Viime kädessä he ovat päättäneet kenen historia on ollut säilyttämisen arvoista.
Suomen historian tutkimushanke ”Kansallista menneisyyttä rakentamassa ja tulkitsemassa – suomalaiset arkistoinstituutiot vallan verkostoina ja muistin paikkoina (Kamera)” analysoi historiaan ja kulttuuriperintöön liittyvää vallankäyttöä ja henkilöverkostosuhteita. Hanke tuottaa uutta tietoa arkistoihin liittyvistä kulttuurisista ilmiöistä. Sen tavoitteena on tutkia suomalaisen arkistoalan toimijoita ja heidän valintojaan 1800-luvulta nykypäivään. Tavoitteen voi kiteyttää seuraaviin kysymyksiin: kenen historia on ollut ja on säilyttämisen arvoista? Miten ja millä perustein pysyvästi säilytettävät aineistot on valittu ja valitaan? Kenen aineistot tai mitkä ilmiöt on sivuutettu tai unohdettu tai sivuutetaan ja unohdetaan?
Miten aineistot ovat tutkijoiden tavoitettavissa?
Tammikuussa 2012 hankkeen väitöskirjantekijänä aloittaneen Liisa Vuonokarin tutkimusaihe ”Itä-Karjalan sotasaalisarkisto osana Itä-Karjalan miehityspolitiikkaa 1941–1944” tuo kysymykset arkistojen vallasta keskelle sotaa ja sotilasorganisaatiota, joissa valta näyttäytyy myös hyvin konkreettisella tasolla. Pentti Renvallin johtama Itä-Karjalan sotasaalisarkisto kokosi alueelle jäänyttä asiakirja-aineistoa Petroskoin yliopiston tiloihin. Tavoitteena oli luoda perusta ”Äänislinnan maakunta-arkistolle” – ja samalla sille kuinka alueen menneisyys suunnitellussa Suur-Suomessa nähtäisiin. Suomen miehitysvalta Itä-Karjalassa tarkoitti siis sotilaallisen kontrollin lisäksi myös menneisyydenhallintaa.
Tutkimushankkeen johtajana toimii professori Kirsi Vainio-Korhonen. Yhteistyötahoina ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura sekä Svenska litteratursällskapet i Finland. Nelivuotinen ja seitsemän tutkijaa työllistävä hanke aloitti toimintansa syyskuussa 2011. Toukokuussa 2012 hanke järjestää Helsingissä kansainvälisen arkistohistoriallisen seminaarin.
Kirsi Vainio-Korhonen ja Liisa Vuonokari