Maailma pyhän ja pahan taisteluareenana

Camera Sacra & Mala -tapahtumasarja haastaa pohdintoihin pyhää ja pahaa koskevasta rajankäynnistä. Tämä on keskeinen, mutta usein huomaamaton, arvioinnin kohde myös nyky-yhteiskuntamme myllerryksissä.

Omat arvot pyhän ja pahan määrittäjinä

Firenzen tuomiokirkon kastekappelin kattomaalauksen valokuvaaminen on esimerkki siitä, miten omaa pyhää on mahdollista etsiä kameralinssin lävitse. Tämä on yksi Camera Sacra & Mala -tapahtumasarjan tavoitteista. Kuva Nina Kokkinen.

Pimeyden 876 sävyä -kulttuuripääkaupunkihankkeeseen kuuluva, Turun yliopiston ja Arte ry:n yhteistyönä toteuttama Camera Sacra & Mala -tapahtumasarja koostuu tänä syksynä toteutettavista kaupunkikävelyistä, valokuvaustyöpajasta ja Studia Generalia -luentosarjasta.

Tapahtumasarja kehottaa osallistujiaan pohtimaan pyhyyden ja pahuuden teemoja omien arvojen merkitystä ja mielekkyyttä haastaen. Katse tarkennetaan arkipäiväisiin ja kuitenkin arvojen läpäisemiin asioihin, jotka useasti tahtovat jäädä huomaamatta. Yksilöiden itsensä määrittelemät pyhän ja pahan tilat ovat keskeisinä tarkastelun kohteina; se, mikä yhdelle edustaa pyhää, saattaa toiselle edustaa pahaa.

Kadotetut ja häilyvät rajaviivat

Tapahtumasarja ei voisi osua sopivampaan ajankohtaan. Norjasta kantautui viime heinäkuussa pysäyttäviä uutisia, diktaattoreita ja sotarikollisia vaaditaan maailmalla vastuuseen rikoksistaan ihmisyyttä vastaan, toisaalta Suomessa viimeisen vuoden aikana käynyt kiivas keskustelu homoseksuaaleista ja heidän oikeuksistaan on haastanut suomalaiset ennennäkemättömään arvokeskusteluun.

Nämä huomiot ovat merkkejä siitä, että pyhää ja pahaa koskeva problematiikka näyttäytyy maailmassamme erityisen ajankohtaisena juuri nyt – itse asiassa kahdella tavalla. Yhtäältä käsitys pyhästä ja pahasta tuntuu kadonneen; ei enää tiedetä, mikä on oikein ja mikä väärin. Toisaalta pyhyys ja pahuus ilmentävät koko ajan rajojensa häilyvyyttä altistaessaan itsensä jatkuvan uudelleenarvioinnin kohteiksi. Näin ollen on syytä pysähtyä pohtimaan, tunnistammeko oikean ja väärän, ja miten me nämä käsitteet määrittelemme.

Moskeijoiden pystyttäminen länsimaisiin kaupunkeihin on puhuttanut ihmisiä paljon. Tässä yhteydessä toisten pyhä (moskeijat) on toisinaan näyttäytynyt toisille (länsimaisille) pahana. Kuva Nina Kokkinen.

Kulttuuri työkaluna

Useasti emme tule edes ajatelleeksi, että arvomme ovat jatkuvan puntaroinnin kohteina – niin suurissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa kuin aivan arkipäiväisissä, yksittäisissä kokemuksissakin. Esimerkiksi sellainen suuri kysymys kuin viimeaikaisesta homokeskustelusta kummunnut suvaitsevaisuuden teema on monella tavalla ristiriitainen; toiset vetoavat Raamattuun ja toiset taas vaikkapa ihmisoikeuksiin. Näkökulmia on siis useita, jolloin samat asiat voivat näyttäytyä yhdelle pyhinä ja toiselle pahoina.

Camera Sacra & Mala on osoitus siitä, että kulttuuri on havainnollistamaan pyrkivän luonteensa ansiosta erityinen tapa pohtia erilaisia teemoja, jotka ovat rajoiltaan häilyviä, vaikeitakin. Samalla se houkuttelee itsetutkiskeluun, omien arvojen kriittiseen analysointiin.

Jaakko Virrankoski
kirjallisuuden, draaman, taidehistorian ja suomen kielen opiskelija

Camera Sacra & Mala -tapahtumasarjan vastuutaiteilijana toimii TaM-tutkija Nina Kokkinen (uskontotiede) yhdessä kuvataiteilija Paula Väinämön kanssa. Tapahtumasarjan toteuttamiseen ottaa osaa myös neljä laitoksen opiskelijaa: Anna Gradistanac (uskontotiede), Jemina Kotiaho (uskontotiede), Heidi Tähtinen (kulttuurihistoria), Jaakko Virrankoski (kotimainen kirjallisuus). Studia Generalia -luentosarjan koordinoinnista vastaa ensisijaisesti Suomen Akatemian tutkijatohtori Anne Heimo (folkloristiikka).