Meksikon rajaseudun sointi Hurja joukko -elokuvassa

Sam Peckinpahin ohjaama lännenelokuva Hurja joukko (The Wild Bunch, 1968) kertoo viidestä ikääntyvästä lainsuojattomasta, jotka epäonnistuneen pankkiryöstön myötä pakenevat lakia Yhdysvaltojen rajan yli vallankumouksen runtelemaan Meksikoon. Jerry Fieldingin säveltämässä musiikissa keskeisiä soittimia ovat korkeat mariachi-trumpetit, espanjalaistyyliset kitarat sekä haitarit. Näiden stereotyyppisesti meksikolaiseen musiikkiin yhdistettävien soittimien avulla ilmennetään Meksikoa ja sen asukkaita.

Hurja joukko (oikealta vasemmalle): Tector (Ben Johnson), Lyle (Warren Oates), Pike (William Holden) ja Dutch (Ernest Borgnine).
Hurja joukko (oikealta vasemmalle): Tector (Ben Johnson), Lyle (Warren Oates), Pike (William Holden) ja Dutch (Ernest Borgnine).

Elokuvan soundtrack koostuu sekä Fieldingin elokuvaa varten sävelmästä alkuperäismusiikista että meksikolaisten kansansävelmiin pohjautuvista orkesterisovituksista. Elokuva sijoittuu 1910-luvun Meksikon vallankumouksen aikaan, mitä korostetaan erityisesti sen ajan sävelmillä. Meksikolaistyylistä musiikkia kuullaan yksittäisinä merkkeinä orkesteriteemoissa sekä lähdemusiikkina meksikolaissyntyisen Angelin kotikylässä ja kenraali Mapachen joukkojen hallitsemassa Aqua Verden kaupungissa. Lisäksi eräässä taistelukohtauksessa panosvyötä olkapäillään roikottava meksikolaisnainen laulaa vallankumouksen peruja olevan valssin, Santa Amalian mariachi-yhtyeen ja tykkitulen säestämä.

Meksikolaistyylinen musiikki ilmentää myös Angelin voimasta kytköstä Meksikoon. Kohtauksessa, jossa lainsuojattomat saapuvat Rio Granden rantaan intensiivinen toimintateema vaihtuu lyhyeen rauhalliseen katkelmaan, Mexico lindoon (kaunis Meksiko). Rauhallisen nailonkielisen kitaran hallitseman teeman soidessa Angel katsoo joen toisella puolella siintävää Meksikoa ja tokaisee: ”Mexico lindo”. Hän toruu muita, joiden mukaan toisella puolella on vain lisää Teksasia: ”Sinulla ei ole silmää”. Angelilla voimakas yksilöllinen affekti viestii paikan rakastamisesta eli topofiliasta. Lisäksi Angel soittaa akustisen kitaran säestyksellä Adelitan, ihastuneen senoritan kuunnellessa. Hän soittaa kappaleen dramaattisesti vapaassa tempossa, joka luo kohtaukselle seesteistä tunnelmaa.

Angel laulaa Adelitaa.
Angel laulaa Adelitaa.

Meksikolaiskylä on myös hyvä esimerkki lähdemusiikin käytöstä elokuvassa. Tanssiaisissa kuullaan kahden kitaran, isokoppaisen guitarrón, haitarin ja huuliharpun soittamaa eloisaa tanssimusiikkia. Tämän jälkeen miehet ratsastavat pois kylästä, tunteikkaan La Gondrinan saattelemana. Kappale kuullaan myös elokuvan loppukohtauksessa. Siinä nähdään katkelmia nauravista lainsuojattomista, jotka ovat saaneet surmansa kuuluisassa armottomassa paukkurautafinaalissa. Lopuksi he ratsastavat vehreiden puiden ympäröimänä pois kuvasta kuin yksinäinen cowboy viimeiseen auringonlaskuunsa.

Olli Lehtonen on musiikkitieteestä valmistunut HuK.