Miehekästä järjenkäyttöä
Kirjan esipuhe saattaa joskus jäädä lukematta, mutta silloin lukija voi jäädä yhtä viihdyttävää, paljastavaa ja häkellyttävääkin lukukokemusta köyhemmäksi.
William Gunion Rutherford julkaisi 1881 edition toisella vuosisadalla jaa. eläneen Frynikhoksen sanakirjasta. Sanakirjan tarkoitus oli edistää klassisen attikalaisen kreikan käyttöä Frynikhoksen oman ajan kreikan sijaan, siis hakea malli kielenkäyttöön usean vuosisadan takaa.
Rutherfordin esipuheen alku ei oikeastaan ole yllättävä, sillä Rutherford ilmoittaa oman tutkimuksensa olevan järkkymättömän kriittistä, tieteellisesti tärkeää ja metodeiltaan entistä kattavampaa ja älykkäämpää. Jatko kuitenkin häkellyttää lukijan, joka tietää ennalta jotakin aihepiiristä: Rutherfordin mukaan ei ole toista grammaatikkoa, jonka työ olisi yhtä arvokasta kuin Frynikhoksen. Mitä ihmettä! Moni antiikin oppineisiin perehtynytkään ei välttämättä ole kuullut Frynikhoksesta! Eikä Frynikhos mitenkään pääsisi edes finaaliin grammaatikkojen olympialaisissa. Luultavasti hänet unohdettaisiin kutsua mukaan.
Häkellys vaihtuu kiinnostukseksi Rutherfordin jatkaessa, että Frynikhoksen lähtökohdat attikalaisen kreikan tarkasteluun ovat oikeampia kuin joidenkin paljon myöhempien grammaatikkojen. Viittauksen kohteeksi paljastuu ensisijaisesti Gottfried Hermann, saksalainen filologi, jota Rutherford moittii kreikan kieliopin harjoittajien orjuuttamisesta pikkuseikkojen tarkasteluun. Rutherford siteeraa arvovaltaista kreikan kieliopin tuntijaa, William W. Goodwinia, jonka mukaan Hermann oli soveltanut kielioppiin Immanuel Kantin ajatuksia ja aiheuttanut näin terveen järjenkäytön väistymisen. Siteeraus kuitenkin päättyy huojentuneessa sävyssä, sillä kreikan syntaksi on nyttemmin palautettu terveen järjenkäytön piiriin.
Frynikhoksen saaman (liioitellun) ylistyksen taustalla onkin siis reaktio 1800-luvun debattiin kielestä, kielen luonteesta ja suhteesta maailmaan ja tietysti myös klassillisen filologian periaatteista. Leipzigissa opettanut Hermann uskoi kielen heijastavan ihmismieltä ja pyrki löytämään tätä hallitsevat lainalaisuudet. Korjaavan liikkeen tekijänä mainitaan Johan Madvig. Tanskalainen Madvig olikin uudistaja, joka saattoi klassillisen filologian sopuun kielitieteen kanssa.
Juuri terve järjenkäyttö on Rutherfordin mukaan Frynikhoksen ansio: käytäntöä ja yleistyksiä pelkän teorian ja detaljien sijaan. Toden totta, Frynikhokselta löytyy tieteellisen kantin lisäksi ”tervettä miehekästä järjenkäyttöä”.
Jaana Vaahtera on klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin yliopistonlehtori.