Mikä tekee eläimestä villin tai kesyn? Keskusteluja kategorioista Sirkkalan kampuksella
Toukokuun lopussa Turun yliopistolla järjestettiin kansainvälinen symposiumiu ”Animals wild and tame – peering beyond categories”, jossa eläintutkijat tarkastelivat ihmisten määritelmiä ja luokituksia eläinten kesyydestä ja villeydestä. Symposiumin järjesti Suomen Akatemian rahoittama Eläinten toimijuus yhteiskunnassa -projekti sekä yleisen historian ja kansatieteen oppiaineet.
Villin ja kesyn käsitteet ja kategoriat
Symposiumissa eriteltiin villin ja kesyn käsitteiden problematiikkaa. Sessioiden esitelmät alleviivasivat arkipuheessa käytettyjen jaotteluiden moniselitteisyyttä ja historiallista muuttuvuutta. Esitelmissä tarkasteltiin esimerkiksi eurooppalaisissa kaupungeissa eläviä villiintyneitä papukaijoja, ikonisia suomalaisia lintuja joutsenta ja merikotkaa, urbaania mehiläisviljelyä sekä lemmikkieläimiä.
Keskustelua käytiin erityisesti siitä, mitä villeyden ja kesyyden tutkimus paljastaa. Erilaiset tapaustutkimukset havainnollistivat, kuinka mikään eläin ei ole lähtökohtaisesti kesy, vaan eläinlajien sekä -yksilöiden määrittyminen riippuu ihmisen ja eläimen vuorovaikutuksen tavoista. Kesyys ja villeys kertovatkin kategorioina enemmän ihmisistä, jotka eläimiä määrittelevät kuin itse eläimistä.
Eläin- ja ympäristöhistorian kansainväliset huiput suurten kysymysten äärellä
Symposiumipäiviä rytmittivät kaikille avoimet luennot, joista ensimmäisen piti ympäristöhistorioitsija ja eläinten ja ihmisten välisen suhteen historiantutkimuksen uranuurtaja professori Harriet Ritvo (MIT, USA). Ritvo tarkasteli viktoriaanisen ajan englantilaisten tapoja sisällyttää villejä eläimiä jokapäiväiseen elämäänsä esimerkiksi risteyttämisen tai akklimatisaation eli erilaisiin ilmastollisiin olosuhteisiin sopeuttamisen avulla. Ritvon luento alleviivasi britti-imperiumin moninaisen luonnon merkitystä englantilaisten eläinsuhteen rakentumiselle. Halu jalostaa uusia lajeja kumpusi uteliaisuudesta, tieteellisistä intresseistä ja ihmisen halusta muuttaa luontoa.
Symposiumin toinen luennoitsija oli aate- ja ympäristöhistorioitsija, professori Sverker Sörlin (Kungliga tekniska högskolanista, Tukholma). Sörlin tarkasteli luonnon, ihmisen ja kulttuurin kategorioiden välistä rajanvetoa ja pohti tutkimuksen tekemisen käsitteellisiä lähtökohtia. Näiden käsitteiden merkitysten syntymisen tutkimus on merkittävää, sillä siten humanistit tuottavat välineitä, joilla esimerkiksi ilmastonmuutoksen haasteita voidaan ratkoa yhteistyössä luonnontieteilijöiden kanssa.
Johanna Skurnik on Eläinten toimijuus yhteiskunnassa -hankkeen projektitutkija.