Mikrosuomalaisten ja makrosaksalaisten tutkijatapaaminen
Oli synkkä ja myrskyinen aamuyö, kun juhannuksen jälkeisenä maanantaina neljä kulttuuriperinnön tutkimuksen jatko-opiskelijaa odotti jännittyneinä tutkijavierailumatkan alkamista Pirkkalan lentoaseman kahviossa.
Rostockin yliopiston poliittisen historian laitos kutsui meidät vierailemaan 25.–29. kesäkuuta 2013 Saksaan. Matkan järjestivät Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman kulttuuriperinnön tutkimuksen professori Outi Tuomi-Nikula ja yliopistonlehtori Riina Haanpää. Isäntinämme toimivat poliittisen historian professori Nikolaus Werz yhdessä laitoksen jatko-opiskelijoiden kanssa.
Sateisena matkapäivänä tutustuimme Berliinin Holocaust-muistomerkkiin ja -museoon, jonka jälkeen nousimme (väärään) junaan kohti ”Rostockia”. Kommellus osoittautui hedelmälliseksi, koska näin pääsimme tutustumaan myös maailmanperintökohde Stralsundiin.
Seminaari alkoi asiantuntevalla opastuksella Rostockiin ja sen historiaan. Kansatieteen instituutin Wossidlo-arkistossa tutkimusavustaja Reinhard Kerb esitteli laajaa lasten kertomien kansanuskomusten kokoelmaa. Noin 5 miljoonaa pohjoissaksalaista kertomusta on linkitetty toisiinsa yksityiskohtaisten ristikkäisviittausten avulla. Vierailimme lisäksi Rostockin yliopiston kansainvälisessä toimistossa, jossa toimistopäällikkö Michael Paulus kertoi yliopistosta ja tutkijavaihtomahdollisuuksista.
Varsinaisena seminaaripäivänä suomalaiset ja saksalaiset perehtyivät toistensa käyttämiin tutkimusmenetelmiin. Tutkimuksia yhdistivät laadulliset metodit ja haastatteluaineistojen käyttö sekä se, että aiheet liittyivät pääosin Itämeren alueen kulttuuri-ilmiöihin. Suomalaisten kulttuurintutkijoiden näkökulma oli subjektiivinen ja ihmisläheinen, siinä kun saksalaiset tutkivat makrotason kokonaisuuksia. Eniten keskustelua ja kummastusta aiheutti saksalaisille eksoottinen suomalainen autoetnografinen tutkimustapa. Heistä tuntui ennenkuulumattomalta, että uskottavaa tiedettä voisi tehdä tutkimalla esimerkiksi omaa sukua tai sisaruksia. Suomalaiset osallistujat kokivat tutkijaposition aukikirjoittamisen kuuluvan rutiiniin.
Esitelmien aiheet vaihtelivat veljesmurhasta kulttuuriperinnön hyödyntämiseen ulkopoliittisissa linjauksissa. Esitysten jälkeen suosiota osoitettiin koputtamalla pöytään. Päivä huipentui yhteiseen illanviettoon, jossa isäntämme tutustutettiin suomalaiseen saunaperinteeseen ja Koskenkorvaan. Tutkijavierailu oli avartava ja vastaanotto lämmin. Professori Wertz lähetti Suomeen terveisiä, että Rostockin yliopisto ottaa avosylin vastaan myös jatko-opiskelijoita tutkijavaihtoon.
Suvi Heikkilä ja Eeva Karhunen ovat kulttuuriperinnön tutkimuksen jatko-opiskelijoita.