Miksi sana luonto pitäisi korvata sanalla priroda?
Maamme uutisia 11.11.1937: Neuvosto-Suomen hallituksen asettama kielikomitea on eilisessä kokouksessaan päättänyt poistaa kielestämme mm. sellaiset kömpelöt ja keinotekoiset uudissanat kuin luonto, kasvi ja tiedemies Näiden sijaan otetaan neuvostomaan yhtenäisyyden nimissä käyttöön venäjän kielen sanat priroda, rastenije ja utšonyj.
Tämä uutinen on tietenkin fantasiaa. Jos kuitenkin olisimme 1930-luvulla olleet osa Neuvostoliittoa ja kirjakielemme olisi ollut hyvin nuori, edellisen kaltaiset muutokset kielessämme olisivat olleet jopa todennäköisiä. Ja monet muutkin tutut sanat olisi heitetty roskakoriin. Suomalaisten koulukirjojen teksti olisi saattanut muuttua sekakieleksi: Utšonyjt tutkivat prirodaa, johon kuuluvat rastenijet ja životnyjt eli nykysuomeksi Tiedemiehet tutkivat luontoa, johon kuuluvat kasvit ja eläimet.
Tämän tapaista kuvitteellista esimerkkiä käytti Turun yliopiston erikoistutkija Arto Moisio havainnollistaessaan luennolla sukukielemme marin kehitystä 1930-luvun lopulla. Maria puhuu noin puoli miljoonaa ihmistä Volgan suuren mutkan alueella Venäjällä.
Marilaiset olivat saaneet 1920-luvun Neuvostoliitossa mahdollisuuden vapaasti kehittää kirjakieltään. Reilun vuosikymmenen aikana luotiin eri tieteenaloja varten runsaasti termistöä, jota sitten hyödynnettiin marinkielisissä oppikirjoissa.
Poliittinen tilanne kuitenkin muuttui 1930-luvun lopussa, ja marin kielen omapohjainen kehittyminen katkesi. Marilaiset termit korvattiin venäjänkielisillä vastineillaan. Luontoa tarkoittavan sanan pyrtys korvasi useimmiten venäjän priroda, ja sanat kuškyl ’kasvi’ ja tunemše ’tiedemies’ pyrittiin vaihtamaan sanoiksi rastenije ja utšonyj.
– Haluttiin, että kaikissa Neuvostoliiton kielissä eri alojen termistö vastaisi toisiaan, Moisio selittää. Venäjän kieli olisi sementti, joka sitoisi yhteen valtavan maan monet kansat.
Jokin sana saattoi myös olla juuriltaan epäilyttävä. Samalla tavalla kuin suomen luonto, joka on luoda-verbin johdos, marin pyrtys-sanan takaa löytyy jumalan luomistyöhän viittaava verbi. Tämä ei tietenkään sopinut yhteen Neuvostoliiton ateistisen aatemaailman kanssa.
Arto Moisio on yhdessä marilaisten tutkijoiden Oleg Sergejevin ja Nadežda Krasnovan sekä projektia johtaneen dosentti Jorma Luutosen kanssa julkaissut laajan teoksen, jossa tutkitaan marin kielen eri aloihin liittyvän erikoissanaston kehitystä 1920- ja 1930-luvulla. Lähdeaineistona olivat tuon aikaiset oppi- ja valistuskirjaset. Tutkimus tehtiin Turun yliopiston Volgan alueen kielten tutkimusyksikössä, ja sitä rahoitti Koneen Säätiö.
Tutkijoiden silmien eteen piirtyi kuva hämmästyttävän ilmaisukykyisestä kielestä, jolla marit pystyivät kirjoittamaan lähes kaikesta omalla kielellään.
– Ihmeellistä oli myös se, että tätä tutkijan aarreaittaa ei ollut koskaan aikaisemmin tosimielessä avattu, Luutonen toteaa. Työtämme helpotti suuresti vanhojen marilaisten oppikirjojen tuleminen digitoituina kaikkien käytettäviksi Kansalliskirjaston tietokannassa.
Tutkimusryhmä päätti ottaa yksityiskohtaisen tarkastelun kohteeksi elollista luontoa tarkastelevien tiedonalojen, biologian, anatomian, eläintieteen ja kasvitieteen kielen.
– Arto valitsi tutkimustavan, josta aluksi ajattelin, että se on hirveän hidas ja vaikea, Luutonen muistelee. Hän halusi lähteä luonnontieteen käsitteistä ja katsoa, miten niitä ilmaistiin eri sanoilla.
– Kielentutkijana jouduin tässä muuttumaan luonnontieteilijäksi, Moisio naurahtaa. Onneksi sain apua ystävällisiltä biologian ja anatomian asiantuntijoilta.
– Minä valitsin tutumman tien, Luutonen jatkaa. Keskityin projektin marilaisten jäsenten kanssa tarkastelemaan termien muodostustapoja: sananjohtoa ja yhdyssanoja sekä sanojen merkityksen muuttumista silloin, kun kielessä ennestään olemassa olevia sanoja otettiin termikäyttöön.
Tutkimuksen tulokset kokoava yli 400-sivuinen teos Marin kirjakielten termistön kehitys 1920- ja 1930-luvulla: Elollista luontoa tutkivat tieteet julkaistiin Suomalais-Ugrilaisen Seuran kustantamana vuoden 2020 lopussa.
Kirjoittaja on Volgan alueen kielten tutkimusyksikön erikoistutkija.
> Teoksen esittely kustantajan verkkosivustolla