Muistin matkassa yksiäänisyyttä vastaan

Janus-saliin oli perjantaina 22.3. kokoonnuttu ennen kaikkea Alessandro Portellia ajatellen. Italialaisen muistitietohistorian auktoriteetin merkkiteoksesta viime vuonna ilmestynyt Aulikki Vuolan suomennos oli tapaus, jota kymmenen vuoden ikään ehtinyt Suomen muistitietotutkijoiden verkosto (FOHN) halusi laitoksemme kanssa juhlistaa. ”Historian kipupisteitä. Kerrottu menneisyys ja jakautuneet muistot” -seminaarissa voittajien historia työnnettiin syrjään ja tehtiin tilaa tulkinnalle ja monimielisyydelle.

Portellin tutkimuksessaan ristivalottamalle, Ardeatinen luolien verilöylyyn johtaneelle tapahtumaketjulle oli iltapäivän tilaisuudessa löydetty synkeitä yhtenevyyksiä myös omasta lähihistoriastamme. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkiston johtaja Ulla-Maija Peltonen vertaili Rooman 1944 tapahtumia vuoden 1918 Tampereeseen ja nimesi kahden murhenäytelmän rinnakkaisiksi tendensseiksi viranomaisten piittaamattomuuden, vainajien epäasiallisen kohtelun, omien hirmutekojen peittelyn ja vastapuolen rikosten suurentelun.

Kahteen viimeksi mainittuun kytkeytyvästä tulkintojen polarisaatiosta saatiin näyttöä myös Sammatissa vuonna 1918 murhatun varatuomari Unto Nevalaisen tapauksen yhteydessä. Suomen Akatemian tutkijatohtorina toimivan Anne Heimon näkökulma Nevalaisesta kerrottuihin paikallistarinoihin oli folkloristinen: menneisyydestä rakennettuja merkityksiä tulee kontekstualisoida niin ajan, paikan ja sosiokulttuurisen ympäristön tekijöihin kuin suullisen perinteen sisäisiin konventioihinkin.

Yleisen historian professori Taina Syrjämaa toi tematiikkaan monumentaalisuutta lähestymällä ajan jälkiä tilassa Rooman rakennetun ympäristön (mm. Vittoriano) kontekstissa. Hän havainnollisti, kuinka kieltojen ja uudelleen merkityksellistämisen vallalla kirjoitettu kerrosteinen historia kätkee aina sisäänsä myös ristiriitaisempia muistin paikkoja tarkkaavaisen katseen luettavaksi. Useassa aikatasossa liikkui samoin italian kieleen ja kulttuuriin vastikään väitelleen Nicola Guerran omakohtaisilla anekdooteilla elävöitetty puheenvuoro, joka päätti seminaarin vetoomukseen pyrkiä profiloimaan muistitietotutkimusta yhä kiinteämmin historiallisten tulkintojen ympärille muodostuvien vastakkainasettelujen ja ambivalenssien välittäjäksi.

Ehdotelma resonoi hyvin sen Peltosen avauspuheenvuorossaan esittämän huomion kanssa, kuinka muistamisen ja menneisyydeltä yhä uudestaan tivattujen kysymysten merkitys on aina kamppailussa paitsi unohdusta myös yksiäänistä toistoa vastaan.

Antti Lindfors
folkloristiikan jatko-opiskelija