Näkökulmia affektiiviseen kapitalismiin

Kesäkuun alussa Turussa järjestetty kaksipäiväinen Affective Capitalism -symposiumi keräsi yhteen tutkijoita ja taiteilijoita keskustelemaan kapitalismista affektitutkimuksen näkökulmasta. Symposiumin järjestämisestä vastasi kaksi historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen tutkimusryhmää.

Järjestävään työryhmään kuuluva mediatutkija Mari Pajala kertoo tapahtuman lähtökohdista: ”Olemme pitäneet joidenkin vuosien ajan kriittisen kapitalismitutkimuksen lukupiiriä, ja samaan aikaan joukko tutkijoita laitoksella on kiinnostunut affektiivisen työn tutkimuksesta. Viime vuoden lopulla päätimme hakea laitokselta hankemäärärahaa yhteisen symposiumin järjestämiseen.” Teemaksi muotoutui affektiivinen kapitalismi, sillä järjestäjiä kiinnosti kahden tutkimussuuntauksen yhteyskohdat.

Symposiumin puitteissa keskusteltiin muun muassa erilaisista työn muodoista ja niiden affektiivisuudesta. ”Voiko osallistumista sosiaalisen median alustoilla pitää työnä? Miten analysoida kriittisesti rakkautta työtä kohtaan? Kenelle ’toivotyö’, eli tulevan hyödyn toivossa tehtävä itsen kehittäminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tuottaa arvoa, työntekijälle vai yrityksille?”, Pajala luettelee käsiteltyjä kysymyksiä. ”Paljon keskusteltiin myös sosiaalisesta mediasta kapitalistisen arvontuotannon alueena, sekä teoreettisista näkökulmista aiheeseen, esimerkiksi autonomisesta marxismista ja tardelaisesta sosiologiasta”, Pajala kertoo.

Julkkisblogeista neuromarkkinoihin

Hiiskuttua pääsi symposiumin toisena päivänä paikalle Janus-saliin kuuntelemaan paneelia otsikolla ”Consuming Emotions”. Anne Graefer Leicesterin yliopistosta aloitti puhumalla julkkisblogeista, joiden päämääränä on herättää lukijoissaan tunteita – ärsyttää, naurattaa, mitä tahansa, kunhan lukijat sitten jakavat postauksen sosiaalisessa mediassa. Mitä enemmän blogit saavat klikkauksia, sitä vaikutusvaltaisempia ne ovat.

Seuraavaksi taiteilija Stephanie Rothenberg esitteli kolme taideprojektia, joissa yleisön osallistamisella ja työn joukkoistamisella on ollut keskeinen merkitys. Mielenkiintoa herätti etenkin pelaamisen ja työnteon rajapintaa hyödyntänyt projekti, jossa palkattiin ihmisiä valmistamaan farkkuja virtuaalimaailmassa toimivassa tehtaassa.

Viimeisenä puhui Annamari Vänskä, jonka esitelmä käsitteli rakkauden osoittamista lemmikeille kuluttamisen kautta. Vänskä totesi tunteiden vaikuttavan ihmisten kulutuspäätöksiin ja kutsui lemmikkeihin tuhlaamista materialisoituneeksi rakkaudeksi. Paneelin päättäneessä keskusteluosiossa käsiteltiin esimerkiksi muutosta suhtautumisessa julkkiksiin entisaikojen kunnioittavasta asenteesta nykypäivän mollaamiseen, sekä ironian ja ei-ironisten tunteiden eroa.

Paneelin jälkeen ääneen pääsi symposiumin toinen pääpuhuja, Itä-Lontoon yliopistossa digitaalisen kulttuurin oppiaineessa toimiva sosiologi Tony D. Sampson, joka vei teeman neurologisempaan suuntaan.  Sampson ammensi ranskalaissosiologi Gabriel Tarden ajatuksista, ja puhui esimerkiksi neuromarkkinoista, erilaisista aivokäsityksistä ja näiden suhteesta mainontaan ja kuluttamiseen. Tärkeäksi kysymykseksi nousi aivotutkimuksen ja kapitalismin suhde.

Aiheen käsittely jatkuu

Pajalan mukaan tavoitteena oli järjestää symposiumi, joka tarjoaisi tilaisuuden kunnolliseen keskusteluun. Tässä Pajalan mielestä onnistuttiinkin. Järjestäjäryhmän tavoitteena on ollut edistää symposiumin kautta myös myöhempää julkaisu- ja tutkimustoimintaa. ”Toimitamme osin symposiumin pohjalta teemanumeron Ephemera-lehteen, joten aiheen käsittely jatkuu siellä kirjallisessa muodossa”, Pajala kertoo.

Aura Nikkilä on taidehistorian opiskelija, joka toimi historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen harjoittelijana kesällä 2014.