Ontariojärvi – Suurten järvien haavoittuvaisin
Ontariojärvi on maailman 13. suurin järvi, mutta pienin Pohjois-Amerikan Suurista järvistä. Ontariojärven valuma-alueella asuu 11 miljoonaa ihmistä ja se tarjoaa juomaveden yhdeksälle miljoonalle. Järvi on merkittävä Ontarion provinssin ja New Yorkin osavaltion taloudelle, ihmisten hyvinvoinnille sekä alueen ekosysteemille.
Heikentymisen syyt
Viimeisen kahdensadan vuoden aikana Ontariojärvi on saanut kokea taloudellisen toiminnan maksimoinnin varjopuolet. Alkujaan sitä rasitti 1880-luvulla huippunsa kokenut liikakalastus. Seuraavalla vuosisadalla sähköntuotanto, kaupungistuminen, maatalous ja raskas teollisuus ovat antaneet oman osuutensa järven heikentymiseen. Etenkin 1950-luvulta lähtien Ontariojärven kaloihin ovat vaikuttaneet teollisuusjätteen mukana tulleet epäpuhtaudet.
Erityisen vakavia järvelle, sen ekosysteemille ja myös siitä hyötyville ihmisille ovat olleet kemikaali- ja muovisaasteet. Teollisuuden kautta kemikaalisaastetta tuovat etenkin veteen päästessään haitalliset metallit ja liuottimet, jotka aiheuttavat eläinlajeille mutaatioita, hedelmättömyyttä tai jopa kuoleman. Muovisaasteen merkittävänä osana on mikromuovi. Kalojen syömä mikromuovi etenee ravintoketjussa. Maatalouden käyttämät torjunta-aineet ovat myös vaikuttaneet järven alennustilaan. Lisääntynyt rehevöityminen ja syanobakteerit ovat heikentäneet vedenlaatua. Tämä on nostanut juomaveden käsittelykustannuksia sekä rajoittanut virkistysmahdollisuuksia. Viimeisen kahdensadan vuoden aikana ainakin kymmenen kalalajia on kuollut sukupuuttoon ja ainakin 15 vieraslajia on saapunut.
Yhteistyö ja yritykset järven elvyttämiseksi
Ontariojärven ja muidenkin Suurten järvien vakavaan tilaan havahduttiin 1960-1970-luvuilla. Suojelutoimet aloitettiin Kanadassa ja Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Kanadassa liittovaltio ja Ontario solmivat Suurten järvien suojelusopimuksen vuonna 1971. Sen pohjalta alkoi yksi Pohjois-Amerikan suurimmista puhdistusoperaatioista, jonka myötä vuosien 1973-1982 välillä fosforitaso Ontariojärvessä laski 44 %. Molemmissa maissa aloitettiin 1980-luvulla Areas of Concern-luokitus, johon listattiin Ontariojärven alueelta seitsemän kohdetta. Näistä jokainen velvoitettiin toimeenpanemaan Remedial Action Plan-suunnitelma, joka parantaisi alueen elinkelpoisuutta, turvallisuutta ja viihtyvyyttä.
Esimerkki kehityksestä on Toronton seudulla. Siellä kiellettiin mm. polyklooratut bifenyylien (PCB-yhdisteen) ja lyijybensiinin käyttö tietyissä kemikaaleissa ja otettiin käyttöön tiukemmat rajoitukset kunnallis- ja teollisuusjätteen käsittelyssä. Nämä johtivat vähentyneeseen bakteeri- ja fosforitasoon, kaloissa esiintyneen PCB-yhdisteiden ja elohopean vähentymiseen sekä muutamien kotoperäisten kalalajien kuten valkosilmäkuhan palaamiseen. Tällä vuosituhannella yksi tärkeimmistä toimista oli Ontariossa vuonna 2005 valuma-alueelle perustettu 7 200 km2:n suojelualue Greenbelt. Kanadan-puoleisen valuma-alueen asukasmäärä tulee olemaan 13,5 miljoonaa vuonna 2041, joten järven suojeluun täytyy panostaa entistä enemmän sekä kansallisesti että kahdenvälisesti Yhdysvaltojen kanssa. Monialaisella yhteistyöllä järvi voidaan palauttaa käyttökuntoon.
Kirjoittaja on toisen vuoden historian opiskelija. Kirjoitus on osa Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella keväällä 2021 järjestetyn Ympäristö- ja merihistorian seminaarin opiskelijoiden artikkelisarjaa.