Pohjoinen reformaatio: pitkäkestoinen murros suomalaisessa kulttuurissa

Turun yliopiston alaisuudessa toimiva keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuskeskus TUCEMEMS (Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies) juhlisti yhdessä Turun Historiallisen Yhdistyksen kanssa kustantamansa teoksen Pohjoinen reformaatio julkistamista juuri Turun kirjamessujen alla 29.9.2016.

Reformaation vaikutukset ulottuivat koko yhteiskuntaan

Pohjoinen reformaatio on suurelle yleisölle suunnattu tietokirja, jonka kirjoittajina on 36 historian, arkeologian, taidehistorian ja kielentutkimuksen asiantuntijaa ja se on yksi hankkeista, joita TUCEMEMSin piirissä on toteutettu Reformaation merkkivuoteen 2017 liittyen. Kirjassa pohditaan reformaation vaikutuksia Ruotsin valtakunnassa, erityisesti sen itäisessä osassa eli nykyisen Suomen alueella. Teoksessa reformaatiota ei käsitellä niinkään teologisena kysymyksenä, vaan murroksena, jonka vaikutus näkyi koko yhteiskunnassa niin kirkon hallinnossa, aatelin valtapolitiikassa, kirjakielen synnyssä, kaupunkikuvassa, kirkkotilassa kuin ihmisten arjessa.

Pohjoisen reformaatio poikkesi keskieurooppalaisesta

Reformaatio sai Ruotsissa varsin toisenlaisen muodon kuin synnyinsijoillaan Keski-Euroopassa, jossa Lutherin, Zwinglin ja muiden reformaattoreiden ajatukset levisivät nopeasti myös tavallisen kansan pariin ja aiheuttaen uskonnollista liikehdintää niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Ruotsissa reformaatio lähti liikkeelle kuningas Kustaa Vaasan aloitteesta ja ylemmän papiston tuella ja sen eteneminen oli yhtä aikaa nopeaa ja hidasta.

Kansan kieli kirkon kieleksi

Rakenteelliset muutokset, jotka määrittivät valtion ja kirkon suhdetta sekä esimerkiksi taloudellisia kysymyksiä toteutettiin suhteellisen nopeasti. Vaikka koko 1500-luku oli uskonnollisen tulevaisuuden kannalta epävarmaa johtuen vallanperijöiden erilaisista suhteista evankeliseen ja katoliseen traditioon, onnistuttiin kirkon omaisuutta siirtämään valtiolle Västeråsin resessin (1527) jälkeen suhteellisen nopealla aikataululla. Kansankieliset kirkolliset toimitukset tulivat – ainakin periaatteessa – osaksi suomenkielistenkin elämää vuodesta 1537 lähtien. Uppsalan kirkolliskokous oli edellisenä vuonna määrännyt, että kansankieli tuli ottaa käyttöön ensin tuomiokirkoissa ja sitten mahdollisuuksien mukaan myös muissa seurakunnissa.

Hitaammin muuttuivat tavat ja käytännöt. Ehtoollisleivän kohottaminen säilyi messun osana pitkään pappien oman harkinnan mukaan ja Suomessa myös keskiaikainen ja katolinen kirkkotaide sai useimmiten jäädä paikoilleen ainakin aluksi. Vielä 1600-luvulla ihmiset päiväsivät kirjeitä ja tapahtumia viitaten pyhimysten juhlapäiviin ja latinankielisiä psalmeja saatettiin laulaa kotona ilman, että se olisi herättänyt kummastusta tai huolta kanssakaupunkilaisissa.

Pohjoinen reformaatio valottaa näitä eriaikaisia prosesseja ja tarkastelee reformaation syntyä ja vaikutuksia Ruotsin valtakunnassa ja sen kirkossa niin suurten rakenteiden kuin ihmisten arkipäivän näkökulmista.

Meri Heinonen on Pohjoinen reformaatio -teoksen toinen toimittaja ja historiantutkija.

Pohjoinen reformaatio, toim. Meri Heinonen & Marika Räsänen. Turun Historiallinen Arkisto. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys, 2016. 374 sivua.

Teosta myy mm. Utushop.