Poppia ja politiikkaa – euroviisuseminaarin parhaat palat
Euroviisut ja politiikka on pyritty pitämään erillään ja Euroopan yleisradioliiton laatimissa säännöissä laulukilpailu määritellään epäpoliittiseksi tapahtumaksi. Popular Culture and Politics in the Eurovision Song Contest -seminaari osoitti todellisuuden olevan jotain aivan muuta. International Institute of Popular Culture (IIPC) -keskuksen 3.5. järjestämä seminaari tarjosi kuulijoilleen paljon näkökulmia, ideoita ja inspiraatiota.
Janus-sali natisi liitoksissaan
Janus-salin tupaten täyteen keränneen seminaarin ensimmäinen puhuja oli historioitsija Dean Vuletic Wienin yliopistosta, yksi Euroviisujen ykköstutkijoista. Vuletic on omien sanojensa mukaan kiinnostunut Euroviisujen ”todellisesta historiasta”, siitä, mikä tulee esiin, kun pintaa vähän raaputetaan.
Vuleticin esitelmä perustui hänen kirjaansa Postwar Europe and the Eurovision Song Contest (Bloomsbury Academic 2018). Vuletic käsitteli Euroviisuja osana valtioiden markkinointistrategiaa (nation branding) ja kertoi esimerkkejä tapauksista, joissa Euroviisujen avulla on haluttu muotoilla maan mainetta uuteen uskoon. Eniten viisuvoittoja haalinut Irlanti on Vuleticin mukaan Irlanti on malliesimerkki maabrändinsä tehokkaasta markkinoinnista: isännöimiensä viisujen väliaikaesitysten avulla Irlanti loi Riverdancesta hittivientituotteen.
Monitieteisessä seminaarissa kuultiin myös muun muassa Pia Koivusen esitelmä Ukrainan ja Venäjän suhteiden näkymisestä Euroviisuissa. Yksi esimerkki maiden välisestä kitkasta on vuodelta 2007, jolloin Ukrainan viisuedustajan Verka Serduchkan kohuttiin laulaneen ”Russia goodbye” esittäessään edustuskappalettaan Dancing lasha tumbai.
Pertti Grönholm esitteli seminaariyleisölle Euroviisujen ensimmäisen elektronisen musiikin esityksen, Belgian vuoden 1980 edustuskappaleen Euro-Vision, jonka esitti Telex, Mari Pajala puolestaan tutustutti meidät tämänvuotisen isäntämaan Israelin viisutaipaleeseen.
Mehukkaita yksityiskohtia
Seminaarin kohokohdiksi muodostuivat Yrjö Heinosen demonstraatio Virve Rostin edustuskappaleen Sata salamaa (1987) lyriikoita tukevista tanssillisista käsieleistä sekä Anna-Elena Pääkkölän lurautus hänen verratessaan Krista Siegfridsin Marry Me (2013) -edustuskappaletta Star Wars -elokuvien tunnuskappaleeseen.
Seminaarin päättäneessä paneelikeskustelussa Dean Vuletic sekä Euroviisujen queer-historiasta luennoinut Jan Wickman jakoivat viisureissukokemuksiaan. Kun paneelia vetänyt Kaisa Ilmonen kyseli mehukkaiden yksityiskohtien perään, selvisi, että Vuletic ja Wickman ovat kumpikin vierailleet viisujen lehdistötilaisuuksissa. Molemmat ovat törmänneet niissä samaan ilmiöön: poliittisille ja epämukaville kysymyksille buuataan.
Kaisu Kälviäinen on mediatutkimuksen maisterivaiheen opiskelija, joka on päässyt kevään aikana tutustumaan Euroviisujen historiaan, makukulttuureihin, esitysten vaikuttamisen keinoihin sekä tietenkin politiikkaan kisojen ympärillä ja niiden sisällä kevään kuluessa myös Mari Pajalan pitämällä samannimisellä mediatutkimuksen kurssilla.
Kuva: Jan Wickman (vas.), Kaisa Ilmonen ja Dean Vuletic keskustelivat ”The Eurovision Experience on Location” -paneelissa Euroviisu-kokemuksista Turun yliopiston Janus-salissa 3.5.2019. Kuva: Kaisu Kälviäinen.