Porilaisnaisten jäljillä
Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman ja Satakunnan Museon yhteistyöprojektissa opiskelijat tutkivat porilaisia 1800-luvulla syntyneitä naisia. Projektin lähtökohtana oli tutkia erilaisista taustoista tulleiden naisten arkea, elämän ehtoja ja mahdollisuuksia.
Opiskelijana olen kokenut tämän tutkimus- ja näyttelyprojektin kiehtovana ja antoisana haasteena. Projektiin liittyvä ensimmäinen kurssi alkoi syksyllä 2011. Tutkimustemme pohjalta syntyi 12 juonellista, historian tutkimuksen metodien mukaisesti kirjoitettua minibiografiaa. Naisten joukossa olivat esimerkiksi lastentarhan johtajatar, maitokaupan pitäjä, yksinhuoltajaksi jäänyt leski sekä Stalinin vainoissa menehtynyt kansanedustaja. Itse tutkin poliisiraporteissa Hämysilmäksi nimetyn naisen kautta irtolaisuuden ja prostituution arkea 1900-luvun alun Porissa.
Biografioiden pohjalta kokosimme Satakunnan Museon Rakennuskulttuuritalo Toivoon näyttelyn ”Kutsumus, kiusaus ja lysti. Naisia Porissa” keväällä 2012. Vuotta myöhemmin avasimme Naisia Porissa -verkkonäyttelyn, jonka olimme niin ikään rakentaneet opiskelijatyönä.
Kulttuuriperintöä tuottamassa
Tutkimus- ja näyttelyprojektimme on kestänyt lähes kaksi vuotta. Sinä aikana olemme saaneet arvokasta kokemusta niin historiantutkijoina, näyttelyn rakentajina kuin kulttuuriperintöprosessin alullepanijoinakin.
Koska tutkimamme naiset elivät Porissa kaupungin viimeisimmän suurpalon jälkeen, löytyy heidän kulkemiaan paikkoja yhä kaupunkikuvasta. Esimerkiksi porvarinrouva Amandan kotitalo seisoo edelleen Porin Etelärannassa, kesävieraille tutulla Jazzkadulla.
Tutkimalla näitä naisia ja tuomalla tutkimustulokset esille kahden näyttelyn avulla olemme tehneet heistä osan porilaista kaupunkihistoriaa. Kaupunkitilaan tutkimuksen avulla merkittyjä, naisten kulkemia paikkoja on hyödynnetty myös näyttelyiden jälkeen, esimerkiksi Viikkarin kyläjuhlien opastettujen kiertoajelujen yhteydessä.
Nana Keränen on digitaalisen kulttuurin opiskelija, joka toimi Naisia Porissa -verkkonäyttelyn koordinaattorina.
Tutkimus- ja opetushanketta ohjannut fil. tri Anna Sivula käsittelee hanketta artikkelissaan ”Eletyt paikat ja esineet” (Historiallinen aikakauskirja 4/2012).