Pyhiinvaelluksella Turussa

Monitieteinen tutkimuskeskus Center for the Study of Christian Cultures (CSCC) sai hankerahoituksen Turun kaupunkitutkimusohjelmasta yhtenä neljästä rahoitetusta hankkeesta, joissa on mukana Turun yliopiston tutkijoita. Pyhiinvaellus liikkeessä -hankkeessa tarkastellaan pyhiinvaellusta Turussa ja sen lähiympäristössä keskiajalla sekä nykypäivänä – miten, missä ja miksi pyhiinvaellus liikuttaa, entä miten pyhiinvaellus itsessään on liikkeessä eli voidaanko pyhiinvaellusperinteessä havaita muutoksia.

Pyhiinvaelluksen uusi tuleminen

Moneen uskontoon kuuluu pyhiinvaellus tavalla tai toisella. Perinteisimmillään se on hengellinen matka pyhään paikkaan. Oletettavasti jo ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen kristityt olivat vierailleet Jeesuksen elämän tärkeissä kohteissa, sekä marttyyrien, etenkin apostolien haudoilla. Varhaisimmat säilyneet kirjalliset kuvaukset kristittyjen pyhiinvaelluksista ovat peräisin 300-luvulta. Pyhiinvaelluskohteisiin liittyy keskeisesti myös reliikkien eli pyhäinjäännösten kunnioitus.

Suurimmat pyhiinvaelluskohteet ovat perinteisesti pyhinä pidettyjä kaupunkeja. Kristinuskon klassisia kohteita ovat Rooma ja Jerusalem sekä Espanjan Santiago de Compostela, josta on kehittynyt tänä päivänä yhä suositumpi matkailukohde.  Nykyisin Santiago de Compostela vastaanottaa vuosittain noin 1,5 miljoonaa kansainvälistä vaeltajaa. Perinteinen Camino de Santiago, suomalaisittain Jaakon tie muodostaa koko Euroopan kattavan reittiverkoston aina Pohjolaa myöten.

Tunnettu pohjoinen pyhiinvaelluskohde on Norjan Trondheim (ent. Nidaros), jonka katedraaliin johtaa Pyhän Olavin reitti. Se on nimetty Norjan ja koko Pohjolan kristillistäjän kuningas Olavin (1000-luvun alussa) mukaan. Turusta alkava osuus tunnetaan Olavin vesireittinä. Se vie saaristomeren ja Ahvenanmaan kautta Ruotsin rannikolle, josta St. Olavsleden jatkuu kohti määränpäätä. Keskiaikaiset pyhiinvaellusreitit kulkivat tyypillisesti kirkolta kirkolle.

Ortodoksisessa ja katolisessa kristillisessä kulttuurissa pyhiinvaeltamisella on katkeamaton perinne aina kristinuskon alkuajoilta tähän päivään asti. Sen sijaan reformaation ”puhdistamissa” protestanttisissa kirkoissa tämä tapa unohdettiin vuosisadoiksi. Vuosituhannen vaihteesta lähtien pyhiinvaellusperinne on kuitenkin herättänyt yhä kasvavaa kiinnostusta, ja se on tulossa takaisin luterilaiseenkin kulttuuriin. Vanhoja reittejä kehitetään ja uusia suunnitellaan, eikä vaellukselle aina lähdetä välttämättä uskonnollisin motiivein.

Turku pyhiinvaelluskaupunkina

Pyhiinvaellus liikkeessä -hanke selvittää, millaisia mielikuvia liittyy Turkuun pyhiinvaelluskaupunkina. Hanke koostuu kahdesta toisiinsa temaattisesti ja analyyttisesti kytkeytyvästä empiirisestä osakokonaisuudesta. Ensimmäinen osakokonaisuus keskittyy keskiaikaiseen pyhiinvaellukseen Turussa ja sen lähiympäristössä, mutta myös laajemmin nykyisen Varsinais-Suomen alueella. Tässä kulttuurihistoriallisessa osakokonaisuudessa tutkitaan, mitkä konkreettiset kirkot ja alttarit olivat pyhiinvaellusten kohteita, minä vuodenaikoina pyhiinvaeltajat liikkuivat, ja millaista oli liikkuminen eri pyhiinvaelluskohteiden välillä. Osakokonaisuudessa siis rekonstruoidaan keskiaikaisen pyhiinvaeltajan tilallinen ja ajallinen kokemus.

Tutkimuksen toinen osakokonaisuus tarkastelee pyhiinvaellusta tämän päivän Turussa. Siinä tutkitaan erilaisia ja eripituisia pyhiinvaelluksia kulkevien ja niillä käyneiden antamia merkityksiä pyhiinvaellukselle liikkeen analyyttisen näkökulman läpi. Millaista on uskonnollisesti tai henkisesti motivoitunut vaeltaminen, ja millaisia muotoja se saa nykypäivänä? Millaiset reitit ja kohteet vaeltajia kiinnostavat ja miksi? Entä millaisena mentaalisena ja fysiologisena liikkeenä he pyhiinvaelluksen kokevat? Tämä hankkeen osakokonaisuus on luonteeltaan etnografinen. Toisin sanoen tutkimuksen aineisto muodostetaan teema-, ryhmä- ja kävelyhaastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin menetelmin.

Hanketta johtaa CSCC:n johtaja, uskontotieteen dosentti yliopistonlehtori Minna Opas, ja siinä tutkijoina työskentelevät historian tutkija FT Anni Hella ja uskontotieteen dosentti Tuija Hovi.

Merkityksellistä matkailua

Tänä päivänä pyhiinvaellus yhdistää monenlaisia matkailun intressejä. Kulutustutkimus on osoittanut, että kulutus oli jo vuosituhannen vaihteessa siirtymässä pois aineellisesta hyvinvoinnista kohti aineetonta ja elämyksellistä kuluttamista. Siihen liittyvät niin elämän merkityksellisyyden etsintä kuin itsensä kehittäminenkin. Matkailun edistämiskeskus Visit Finland on niin ikään ennustanut, että aidot kokemukset sekä henkiset ja hengelliset arvot ovat myös tulevaisuudessa teemoja, joita matkailijat hakevat. Kiinnostusta herättävät muun muassa historiallisesti ja kulttuurisesti kehystetyt vaellusreitit, urbaanit ympäristöt sekä maaseutu ja luonto.

Kaikki pyhiinvaeltajatkaan eivät kulje perinteisiä reittejä pelkästään uskonnollisista syistä. Moni hakee vaelluksellaan hiljaisuutta, henkisyyttä tai yksinkertaisesti mielekästä liikuntaa. Meditatiivinen kävely yhdistää intressejä yli uskontorajojen. Vaelluksille voi lähteä niin yksin, kaverin kanssa kuin oppaan ohjaamassa ryhmässäkin. Reitit tarjoavat kulkijoille myös luontoelämyksiä, tietoa ja tarinoita historiasta kuin myös merkityksellisiä kohtaamisia ja vuorovaikutusta toisten vaeltajien kanssa. Tämän päivän pyhiinvaeltajien kommenteissa kiinnostava näkökohta on sekin, että perille pääseminen ei olekaan yhtä palkitsevaa kuin matkalla olo.

Aloituskuvassa patikointia läpi varsinaissuomalaisen lehtomaiseman. Kuva: Minna Opas.

Kirjoittaja Tuija Hovi on Turun yliopiston uskontotieteen dosentti Tuija Hovi. Hän on tutkinut nykyajan uskonnollisuuden muotoja Suomessa erityisesti kokemuksen ja kerronnan näkökulmasta.