Queer Sounds and Spaces
Musiikkitieteen oppiaine, Valtakunnallinen musiikkitieteen tohtorikoulutusohjelma ja IIPC järjestivät Turun yliopistossa 16.–18.10.2013 ”Queer Sounds and Spaces” -symposiumin, joka piristi syksyn harmautta tuomalla esille kysymyksiä sukupuolesta, seksuaalisuudesta, seksistä ja määrittelemättömistä identiteeteistä musiikin, äänen ja tilan puitteissa. Keynote-puhujina esiintyivät elokuvamusiikintutkija, professori Caryl Flinn Michiganin yliopistosta, populaarimusiikintutkija, professori Stan Hawkins Oslon yliopistosta sekä queer-musiikintutkija, tohtori Freya Jarman Liverpoolin yliopistosta.
Tapahtuma alkoi 16.10. Stan Hawkinsin IIPC-luennolla ”Hyperembodiment and Agency in the Pop Video”. Hawkins lähestyi aihettaan Rihannan ”Umbrella”-musiikkivideon kautta. ”Umbrella” luottaa representaatiossaan pitkälti seksualisoituun kuvaan sekä eroottisuuteen. Laulajan keho on koko ajan läsnä; se jopa platinoidaan, jolloin ruumiillisuuden sekä symbolinen että taloudellinen arvokkuus tuodaan kouriintuntuvasti esille.
Symposiumin päätapahtuma pidettiin 17.10. Dentalian Arje Scheinin -salissa. Queerin tilan käsitettä symboloi hienosti se, että vahvasti taiteentutkimuksellinen tapahtuma pidettiin hammaslääketieteen salissa, hammaslääkärien potrettien hyväntahtoisten katseiden alla. Tapahtumassa kuultiin yhteensä kahdeksan esitelmää, paneeliin osallistui viisi henkilöä. Queerin käsite sai esitelmien myötä monia uusia ulottuvuuksia. Päivän aikana käsiteltiin mm. transvetismia (John Richardsonin esitelmä Studio Killersin laulusta ”Jenny”), homohäpeää (Caryl Flinn), livedubbauksen queer-ulottuvuuksia (Freya Jarman), transseksuaalista identiteettiä (Susanna Välimäki), kink-seksuaalisuutta (Anna-Elena Pääkkölän kink-luenta Don Giovanni -oopperasta), muusikkojen esitystapojen queer-luentoja (Mats Johansson, Salli Anttonen) sekä porvarillisen rakkauskäsitteen ulkopuolisia käsitteitä (Stan Hawkins). Queerin laaja kirjo saatiin näkyville hyvin.
Symposium huipentui Caryl Flinnin IIPC-luentoon”Kitsch – Not Productive”, jossa hän kritisoi kitschin automaattista oletusta arvottomaksi tai vailla tarkoitusta olevaksi. Hänen esimerkkinsä elokuvista Marwencol ja Superstar – The Karen Carpenter Story, joissa traagisia tapahtumia käsitellään käyttämällä tarinankertojina nukkeja oikeiden näyttelijöiden asemesta, ovat epäilemättä kitschiä, mutta niistä löytyy myös syvä, taiteellinen arvo, jota kitschiin ei useinkaan liitetä.
Anna-Elena Pääkkölä on tohtorikoulutettava musiikkitieteen oppiaineessa.