Siveettömyyden koulu ja kuppataudin kehto – Prostituution vaarat 1800-luvun wieniläisessä keskustelussa

Erilaiset asiantuntijat ja muut kirjoittajat julkaisivat Wienissä 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla lukuisia prostituutiota käsitelleitä kirjoja ja artikkeleita. Österreichische Nationalbibliothek, Austrian Literature Online -sivusto.
Erilaiset asiantuntijat ja muut kirjoittajat julkaisivat Wienissä 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla lukuisia prostituutiota käsitelleitä kirjoja ja artikkeleita. Österreichische Nationalbibliothek, Austrian Literature Online -sivusto.

”Loinen ihmiskunnan elämänpuussa.” Näin painavin sanoin prostituutiota kuvasi wieniläinen lääkäri Josef Hermann vuonna 1868. Kuten Hermannin lausahdus osoittaa, pitivät monet 1800-luvun loppupuolen Wienissä prostituutiota vakavana yhteiskunnallisena ongelmana. Aiheesta käytyyn debattiin osallistuivat sekä lehdistö että esimerkiksi lääketieteilijät, oikeusoppineet, viranomaiset ja feministit. Kirjoituksissaan he kuvasivat prostituutiota ilmiönä sekä suunnittelivat siihen kohdistuneita lakeja ja viranomaistoimia.

Prostituutioon liitettiin 1800-luvun wieniläisissä teksteissä useita uhkakuvia. Käytännössä ongelmiin yritettiin puuttua prostituoitujen rekisteröinnillä ja terveysvalvonnalla. Prostituutiosta käydyn keskustelun tavoin kontrollitoimet koskivat vain naisia. Vastaavia toimenpiteitä kokeiltiin 1800-luvulla useissa Euroopan maissa.

Prostituutio moraalittomuuden ja sairauden tartuttajana

Wieniläisen prostituutiodebatin keskeisiin teemoihin kuului moraalisen rappion uhka. Monet kirjoittajat pelkäsivät lisääntyneen katuprostituution horjuttavan julkisen siveyden normeja. Toisaalta vaarana pidettiin myös poliisivalvonnalta piilotellutta ”salaprostituutiota”. Yleisellä tasolla prostituutio nähtiin seurauksena laajemmasta tapojen turmeluksesta – erityisesti yhteiskunnan alemmissa luokissa.

Moraalittomuuden ohella prostituutio yhdistettiin sukupuolitauteihin. Monet wieniläiset lääkärit pitivät sitä syfiliksen eli kupan tärkeimpänä lähteenä. Pelätyn ja hävetyn kupan vaarallisuutta korosti ajan käsitys taudin periytyvyydestä. Lisäksi sekä kuppaan että prostituutioon sovellettiin teorioita degeneraatiosta, perinnöllisestä fyysisten ja henkisten ominaisuuksien rappeutumisesta.

Joissakin teksteissä prostituoidut esitettiin uhkatekijän sijaan uhreina. Näissä kirjoituksissa prostituoitu oli riistetty hahmo, jonka surullinen kohtalo heijasteli yhteiskunnallista ja sukupuolten välistä epätasa-arvoa.

Prostituutio kirjoituksissa ja käytännössä

Erilaisten kirjoitusten kuvaukset prostituutiosta sekä sen vaaroista kertovat vain vähän wieniläisen prostituution todellisuudesta. Sen sijaan ne peilaavat kirjoittajiensa maailmankuvaa ja tavoitteita. Yleisellä tasolla prostituutioon 1800-luvun lopulla kohdistuneen kiinnostuksen taustalla voidaan nähdä sekä ulkomaiset vaikutteet että nopeasti kasvaneen, sosiaalisten ongelmien riivaaman suurkaupungin paikalliset olosuhteet.

Mari Tanninen on yleisen historian tohtorikoulutettava, joka tutkii väitöskirjassaan Wienin 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun prostituutiodebattia.

Artikkelissa mainittu teksti:

Hermann, Josef: Praktische Vorschläge gegen die Verbreitung der Syphilis überhaupt und in Wien insbesondere. Wiener medizinische Wochenschrift, 1868, s. 209.