Sivistys

Humanistinen tutkimus ja opetus mielletään helposti ”kiva tietää” osaston höttöhenkäilyksi, jolla ei ole välitöntä sovellusarvoa tai taloudellista arvoa enempää kuin rikkinäisellä vesipiipulla. Humanistit itse ovat äänekkäimpiä tämän käsityksen puoltajia, ja esittävät, että humanistinen tutkimus ja opetus luo pelkkää sivistystä, jota ei voi mitata hyödyn mittareilla. Minusta tätä pitäisi ajatella uusiksi.

Sivistys ja humanistisen tutkimuksen kontribuutio jos mikä on arvioitavissa hyötyinä. Sivistyshän tarkoittaa ymmärryksen kultivointia – sivistynyt ihminen on oppinut, ja kykenee sijoittamaan ilmiöitä ymmärrystä lisääviin konteksteihin. Humanistinen tutkimus ja opetus edesauttavat eli fasilitoivat sivistystä tarjoamalla päättelyketjuja, joiden avulla ilmiöitä voidaan sijoittaa erilaisiin historiallisiin ja kulttuurisiin konteksteihin. Sivistys ei ole muuta kuin humanistisen tutkimuksen ja opetuksen käyttöä, ja näin ollen sivistys ja sivistysyliopisto (joiden on ajateltu olevan hyötykalkyylien ulkopuolella) on pelkkää humanistisen ymmärryksen käteisarvon ulosmittaamista.

Hiljattain edesmennyt suomalainen suurfilosofi Jaakko Hintikka erotti toisistaan hypoteesien yllätysarvon (gosh value) ja niiden käteisarvon ilmiöiden selittämissä (cash value). Humanistisessa tutkimuksessa, jossa hypoteesit ovat aina yhteydessä ymmärryksen kultivointiin, yllätys- ja käteisarvo käyvät käsi kädessä.

Humanistisen tutkimuksen brändääminen on tosin hiukan jälkijunassa. Parasta mitä on tähän mennessä saatu aikaan on haalarimerkki ”Turkulainen humanisti”. Suomen ja Yhdysvaltain sotilasvoimat mainostavat sotilasuraa sloganeilla ”Tee työtä jolla on merkitys” tai ”Be all you can be”. Me humanistit voimme vilpittömästi vohkia nämä mainoslauseet uusien humanistien rekrytointiin.

Matti Kamppinen on uskontotieteen professori ja Hiiskuttua-lehden päätoimittaja.