Taide, trauma ja muisti: SELMA mukana Change2017-hankkeessa

Change2017-hanke on Turun filharmonisen orkesterin ja Turun yliopiston musiikkitieteen yliopistonlehtorin Susanna Välimäen ideoima teemakonserteista ja keskustelutilaisuuksista koostunut tapahtumasarja. Lähtökohtana on ollut ajatus musiikin ja taiteen muutosvoimasta: ”You must be the change you wish to see in the world”. Teemojen taustalla on ollut Mahatma Gandhilta lainattu satyagraha-termi, rauhanomaisen, väkivallattoman vastarinnan termi. Musiikilla on voima välittää viestejä myös ilman yhteistä puhuttua kieltä, ja tapahtumasarjan kuluessa on tutkittu, miten musiikin ja taiteen kautta voidaan tarkastella elämän merkitystä ja ihmisen vastuuta yhteiskunnassa. Teemoina ovat olleet esimerkiksi rauhantyö ja ympäristön suojelu, ja syksy huipentui reformaation juhlavuoden konserttiin ja luentoon.

SELMA sai inspiroivan yhteistyötarjouksen järjestää osana sarjaa tilaisuus trauman, taiteen ja muistin kytköksistä. Idea liittyi vahvasti tapahtumiimme edellisenä vuonna ja etenkin Aboagorassa kesäkuussa 2015 järjestettyyn Travelling Stories -työpajaan, jossa tutkimme taiteen ja tieteen välinein mahdollisuuksia lähestyä turvapaikanhakijoiden tarinoita ja elämää.

Syntyi kuuden ihmisen voimin toteutettu keskusteluilta, jossa tarkastelimme, miten erityisesti kirjallisuus ja runous sekä kokemusten tarinallistaminen voi auttaa traumojen kohtaamisessa, käsittelyssä ja muistamisessa. Lähtökohtamme kytkeytyi Konserttitalossa samalla viikolla esitettyyn puolalaisen säveltäjän Henryk Goreckin sinfoniaan nro 3, Surullisten laulujen sinfonia, vuodelta 1976. Goreckin sinfoniassa on kyse toisistaan erilleen joutuneiden vanhempien ja lasten surusta: äitiydestä sekä sodan aiheuttamasta surusta ja kuolemasta.

Maarit Leskelä-Kärki avasi iltaa tuomalla Goreckin sinfonian rinnalle kysymyksen trauman ja surun käsittelystä runoudessa ja kirjoittamisen prosessissa tarkastelemalla erityisesti Aino Kallaksen sururunoutta 1940-luvulla. Päivi Kosonen avasi maanpakolaisuuden ja maahanmuuton tematiikkaa lukemalla osia ranskalaisen Georges Perecin tekstistä ”Ellis Island”. Hanna Meretoja pohti traumaa ja kulttuurista muistia kirjallisuudentutkimuksellisina käsitteinä esimerkiksi holokaustia käsittelevän kirjallisuuden kautta. Akhlad Al-Mudhafar lausui omia runojaan, ja Aziza Hossaini kertoi pakolaistaustastaan sekä elokuvahankkeestaan Salaam Suomi, joka kertoo afgaanipakolaisäitien ja tytärten välisistä suhteista. Laura Sillanpää avasi omaa kokemustaan turvapaikanhakijoiden tarinatyöpajoissa, ja nosti esiin myös eettisen kysymyksen siitä, kenellä on oikeus kertoa toisen tarina ja millä tavalla se on mahdollista.

Keskusteluamme seurasi sadan hengen yleisö kaupunginkirjaston Tietotorilla, ja juuri yleisö teki tilaisuudesta poikkeuksellisen kokemuksen myös meille puhujille. Keskittyneen hiljainen, intensiivinen ja eläytyvä kuuntelijajoukko todisti aiheen merkityksestä ja siitä, miten tärkeää on, että tutkimus ja taide sekä erilaiset kulttuurin toimijat kohtaavat kaikille avoimessa tilassa vaikeidenkin aiheiden äärellä.

Maarit Leskelä-Kärki on kulttuurihistorian yliopistonlehtori.

”Trauma, muisti ja taide – kohtaamisen tiloja” -keskustelu löytyy taltioituna täältä.

Torstai-illan konsertin yhteydessä taltioitu keskustelu sekä kirjoitus sinfonian historiasta löytyy täältä.