Tiedekarusellissa koolla menestyneitä hankejohtajia

”Suomen Akatemian hakemuksissa ei revitellä, Koneen hakemuksissa joo!” totesi kotimaisen kirjallisuuden professori Lea Rojola syyskuussa järjestetyssä Tiedekaruselli-tapahtumassa. Humanistisen tiedekunnan tutkijoille suunnatussa tapahtumassa neljä menestynyttä rahoituksen hakijaa – Rojolan lisäksi professorit Hannu Salmi, Taina Syrjämaa ja Jaakko Suominen – kertoivat, miksi juuri heidän johtamansa hankkeet olivat saaneet rahoitusta ja mitä he olivat vuosien varrella oppineet täydentävän rahoituksen hakemisesta.

Teknologia apuun hankevalmistelussa

Rojolan kannan jakoivat muutkin esiintyjät: oman hankeen on vastattava täydellisesti hakujulistukseen, tai ellei julistusta ole – kuten Koneen Säätiöllä – on rahoittajan eetos tunnettava läpikotaisin. Esiintyjät korostivat myös hankehakemusten pitkäjänteistä valmistelua sekä uuden teknologian hyödyntämistä hakemusta laadittaessa. Yleisen historian professori Syrjämaa oli aloittanut Suomen Akatemian syyskuun hakuun (2013) tähtäävän Eläinten toimijuus yhteiskunnassa -hankkeen valmistelun ryhmänsä kanssa helmikuussa. Keväällä tapahtunutta ideointia ja aiheen rajaamista seurasi alkusyksystä varsinainen kirjoittamisprosessi. Uudella teknologialla puolestaan viitattiin esimerkiksi Google Driven kaltaisiin palveluihin, joiden avulla ryhmät voivat samanaikaisesti muokata ja kommentoida hakemustekstejä. Palvelulla on useita hyviä puolia:

– Hakemuksen eri osiot etenevät yhtäaikaisesti, tutkimusryhmän jäsenille voi määritellä roolit näiden vahvuusalueet huomioiden, ja hakemusta lukemaan voi kutsua vaikka tiedekunnan tutkimuskoordinaattorin. Näin hakemus tulee luettua kriittisin silmin ulkopuolisen toimesta, Suominen totesi.

Salmen esitys käsitteli kahta rahoituksen saanutta hanketta, Computational History and the Transformation of Public Discourse in Finland, 1640–1910 ja hänen tuoretta akatemiaprofessuuriaan. Salmella on ensikäden tietoa siitä, miten rahoitusta saaneet hankkeet ovat muuttuneet parinkymmenen vuoden aikana:

– Vuosituhannen alussa hankkeet koottiin sateenvarjomallilla. Hyvin erilaisiakin osahankkeita sidottiin yhteisen otsikon alle, ja yksittäisiä tutkijoita esiteltiin pitkästi. Nyt hankeidea on keskeisemmässä roolissa, eikä tutkijoita esitellä yhtä tarkkaan, summasi Salmi.

Hae rohkeasti, kirjoita rohkeasti!

Suominen käsitteli esityksessään myös epäonnistuneita hankehakemuksia ja niiden tarjoamaa oppia. Suomisen mukaan on hyväksyttävä, että rahoitusta haettaessa tulee välillä niin sanottuja kuivia kausia. Niiden aikana kannattaa hakea pienempiä rahoituksia, jotka pitävät tutkimustoiminnan käynnissä. Salmen tavoin Suominen korosti verkostojen merkitystä; Suominen kertoi tekevänsä edelleen töitä henkilöiden kanssa, joihin hän tutustui perusopintojensa aikana. Tällä hetkellä Suomisella on poikkeuksellisesti kaksi Akatemia-rahoitusta (Citizen Mindscapes ja Ludification and the Emergence of Playful Culture).

Muiden esiintyjien puhuessa Akatemia- ja EU-rahoituksesta Rojola keskittyi Koneen Säätiön rahoittamaan Sotkuiset maailmat -hankkeensa esittelyyn. Koneen Säätiö etsii rohkeita avauksia, ja tämä sopi hyvin Rojolalle, joka oli omien sanojensa mukaan kyllästynyt Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikuntakautensa aikana Akatemian jäykkiin hakemuksiin. Rojolan hankkeessa rohkeus olikin sisäänrakennettua: ”Olimme vain piskuinen joukko [tutkijoita], mutta lupasimme pistää humanismin uusiksi!”

Lauri Keskinen on humanistisen tiedekunnan tutkimuskoordinaattori.