Tuonpuoleinen ihmisten mielikuvissa

Kaarina Koski
Kiitospäiväjuhla on alkamassa. Kylän naiset valmistautuvat possessiorituaaliin. Valmistautuminen tapahtuu naisten kesken ja se kestiääniin pitkään, että jokainen osallistuvista on omasta mielestään valmis tilaisuuteen. Rituaaliin osallistuu myös jokunen mies ja he valmistautuvat erikseen. Kuitenkin sekä rituaalin johtaminen että sen toteuttaminen on naisten tehtävä.

Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella tänä keväänä aloittava akatemiaprojekti ”Mieli ja toinen” tarkastelee tuonpuoleiseen viittaavia mielikuvia. Hanke yhdistää kaksi tutkimustraditiota: psykotieteet ja kulttuurien tutkimuksen.

”Mieli ja toinen” -hankkeen psykologit tuottavat laskennallista tietoa ihmismieltä koskevista intuitiivisista mielikuvista. Yliluonnollisiksi määrittyvien mielikuvien katsotaan psykologiassa syntyvän mielen tärkeiden ominaisuuksien sivutuotteina.  Sellaisina ne ovat erittäin tarttuvia eli helposti muistettavia ja välittyviä.

Kulttuurien tutkimuksessa on analysoitu eri kannoilta laajaa kirjoa tuonpuoleiseen liittyviä mielikuvia, kokemuksia, rituaaleja ja kertomuksia sekä niiden käyttöä ja merkityksiä. Tuonpuoleisen rooli on toisissa yhteisöissä niin keskeinen, että se koetaan osaksi sekä sosiaalista että luonnollista järjestystä. Toisessa ääripäässä on oma yhteiskuntamme, jossa havainnot toisista todellisuuksista ovat vallitsevien normien vastaisia. Kaikissa yhteisöissä on myös tuonpuoleiseen suuntautuneita poikkeusyksilöitä. Osa heistä voi olla kunnioitettuja spesialisteja ja parantajia, osa taas potilaan asemassa.

”Mieli ja toinen” -hankkeessa sovitetaan kliinistä tietoa ihmismielen toiminnasta ja rakenteesta empiirisiin kulttuurisiin aineistoihin, sosiaalisiin tekijöihin ja arvoihin. Tutkimuskohteena ovat mielikuvat, niiden rakentuminen ja niille annetut merkitykset – ei tuonpuoleinen tai sen olemassaolo sinänsä. Tapaustutkimukset ulottuvat keskiaikaisista saagoista itäafrikkalaisiin rituaaleihin ja lähestyvät aihetta eri kannoilta. Projektille lähetetyt, yliluonnollisia kokemuksia kuvaavat kirjeet otetaan myös osaksi tutkimusta. Lisäksi analysoidaan ääniä kuulevien kokemuksia sekä valtaväestön näkemyksiä kuolemisesta: mitä kuolemassa tapahtuu ja missä vaiheessa kuoleva lakkaa olemasta yhteisön jäsen? Entä miksi mielikuvat tuonpuoleisesta saavat eri kulttuureissa niin erilaisen painoarvon? Kuka meidän yhteiskunnassamme päättää, mikä on kenellekin totta? Mitä tehdä, kun kokee sellaista, mihin ei usko?

Kultin johdossa olevat miehet kaatavat maahan piirrettyyn neljään lohkoon jaettuun ympyrään ruutia ja palmuviinaa sekä liitujauhoa merkitäkseen esi-isän antaman viestin tulkintaa varten tarvittavan kehän. Palmuviina kaadetaan ennen kaikkia rituaaleja aina ensin esi-isille, ennen muita rituaalisia toimia.
Esi-isä on puhunut possessiossa. Possessoitunut nainen kertoo mitä esi-isä on halunnut rituaalisen ympyrän mihinkin lohkoon. Tulkintatapahtuma suoritetaan käyttäen kolapähkinöitä ja simpukoita, kuitenkin niin, että naisella on viimekätinen oikeus arvioida onko esi-isän viestillä hänen kokemanaan oikea yhteys tulkintaan.

Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia johtaa Turun yliopistossa professori Marja-Liisa Honkasalo (antropologia/lääketiede). Projektin muut jäsenet Turun yliopistosta ovat Kirsi Kanerva (kulttuurihistoria), Jyrki Korkeila (psykiatria) ja Kaarina Koski (folkloristiikka). Helsingistä projektia edustavat Marjaana Lindeman ja Annika Svedholm (psykologia) sekä Susanne Ådahl (antropologia). Tavoitteena on tieteidenvälinen vuoropuhelu, jossa tutkimusryhmän jäsenet hyötyvät aidosti toistensa asiantuntemuksesta.

Tarkempia tietoja sekä tutkimusryhmän englanninkielinen blogi löytyvät täältä.

Kaarina Koski
folkloristiikan yliopisto-opettaja ja tutkimushankkeen jäsen

 

Kuvat ovat Marja-Liisa Honkasalon kenttätutkimusaineistosta (kiitospäivän rituaali länsiafrikkalaisessa kylässä 25.12.2011). Kuvat: Komlan Amazou.