Tutkimassa väkivaltaa kulttuurisissa kertomuksissa

Aboa Vetus & Ars Nova -museossa ja yliopiston Sirkkalan kampuksella järjestettiin 27.–29.8.2019 monitieteinen The Hermeneutics of Violence -workshop. Tapahtuma oli osa suurempaa Interpreting Violence: Narrative, Ethics and Hermeneutics -hanketta, joka keskittyy väkivaltaa käsittelevien kertomusten etiikkaa koskevaan tutkimukseen. Pohjoismaista hanketta vetätävät  Cassandra Falke, Robert Appelbaum, Victoria Fareld ja Hanna Meretoja.

Nena Močnik esitelmöi Aboa Vetus & Ars Novassa (kuva: Hanna Meretoja)

Hanna Meretoja avasi tilaisuuden kertomalla hankkeesta ja luomalla käsitteellisen katsauksen erilaisiin väkivallan muotoihin, kuten diskursiivis-käsitteelliseen ja ruumiilliseen, fyysiseen väkivaltaan, ja pohtimalla niitä suhteessa sairastumisen kokemukseen. Tiistain puhujat Nena Močnik, Vincent van Bever Donker ja Molly Andrews käsittelivät monipuolisesti väkivallan kytköstä kertomuksiin, etiikkaan ja tutkijan toimintaan.

Workshopin ensimmäinen puhuja, yleisen kirjallisuustieteen postdoc-tutkija Nena Močnik, pureutui esitelmässään siihen, millaisia tuntemuksia anteeksiannon prosessi on herättänyt Bosnian sodan aikana raiskatuissa. Esitelmä perustui Močnikin aihetta käsittelevään projektiin sekä sen yhteydessä tehtyihin haastatteluihin. Sen lisäksi, että uhrit ovat sodan aikana kokeneet fyysistä väkivaltaa, Močnikin mukaan he ovat sodan jälkeisessä anteeksiantamisen prosessissaan joutuneet henkisen väkivallan kohteiksi. Bosnia-Hertzegovinan valtiollisella tasolla suurinta osaa raiskauksista ei ole esimerkiksi tunnustettu. Uhrit ovatkin kokeneet, että heidän kustannuksellaan suojellaan tekijöitä. He myös pelkäävät, että anteeksiantaminen johtaa tekojen unohtamiseen.

Workshopin illallinen Loistokarilla (kuva: Marta Cenedese)

Kirjallisuudentutkija Vincent van Bever Donker käsitteli omassa osuudessaan Chimamanda Adichien romaanissa Puolikas keltaista aurinkoa sekä Caryl Phillipsin Crossing the River -romaanissa esiintyvää väkivaltaa sekä sen ja siihen liittyvien tuntemuksien tunnistamista. Käyttämällä esimerkkeinään todellisiin historian tapahtumiin pohjautuvia romaaneja Van Bever Donker korosti, miten tärkeää lukijan on tunnistaa teoksissa ilmenevät tuska ja trauma, ja sitä kautta ymmärtää kuvattuja tapahtumia ja kokemuksia, eläytyä ja jopa samaistua niihin. Näin tapahtumat muistetaan ja ne kokeneille henkilöille tehdään oikeutta.

Päivän viimeinen puhuja, poliittisen psykologian professori Molly Andrews, käsitteli esitelmässään tutkijan asemaa, vastuuta ja etiikkaa toisen henkilön tarinasta kerrottaessa. Hänen mukaansa tutkija voi helposti huomaamattaan ja tahtomattaan tehdä väkivaltaa haastateltavalleen. Andrewsin mielestä tutkijan tulisikin ikään kuin lainata oma kehonsa haastateltavalleen eli toimia hänen tarinalleen oikeutta tekevänä välittäjänä. Eettistä tutkimusta tehdäkseen tutkijan onkin hyvä tiedostaa sekä työnsä lähtökohdat että oma asemansa tutkijana.

Paneelikeskustelussa Brian Schiff, Cassandra Falke, Colin Davis, Molly Andrews ja Hanna Meretoja (kuva: Marta Cenedese)

Keskiviikon ja torstain puhujat jatkoivat väkivaltaa koskevien kertomusten käsittelyä. Esityksissä lähestyttiin väkivaltaa ja sen eri muotoja kertomusten aiheena sekä tutkimus- ja tulkintakohteena. Workshop antoikin runsaasti pohdittavaa etenkin väkivallan ja kertomusten kytköksistä sekä tutkijan eettisestä toiminnasta. Tapahtuman pohjalta on tekeillä kansainvälinen kokoomateos. Interpreting Violence -hankkeen ympärille on rakentunut tutkijaverkosto, joka jatkaa tutkimusyhteistyötä eri muodoissa.

Liisa Määttä
Kirjoittaja on yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, joka oli tapahtuman aikaan harjoittelijana kirjallisuusaineissa.

Artikkelikuva: Pete Linforth / pixabay.com