Työpaikkaa ja itseä etsimässä – opiskelijan kokemuksia Turun yliopiston mentorointiohjelmasta
Turun yliopisto tarjoaa valmistuvien opiskelijoiden työllistämiseksi monenlaista tukea, joista yksi on mentorointiohjelma. Se ei mitä luultavammin tule tarjoamaan opiskelijalle työpaikkaa tai kerro, mitä hänen pitäisi tehdä. Sen sijaan mentoroinnin kautta voi tutustua uuteen ihmiseen, joka on valmis tarjoamaan omaa aikaansa ja tietoaan auttaakseen opiskelijaa työllistymään.
Yliopisto-opintojeni loppusuoralla minuun ja moniin muihinkin opintojaan lopettelevaan iskee epätietoisuus: mitä tehdä, kun on aika jättää opiskelijaelämä taakseen. Omaan pohdintaani kuuluivat suuret kysymykset siitä, mitä ihmettä elämässäni tahdon tehdä. Missä olisin hyvä, mitä minä osaan? Entä mitä työelämä vaatii? Kriisiä lisää lähipiirin huolehtiminen: Milloin sinä alat tehdä töitä? Mitä sinä sitten oikein teet päivät pitkät? Saako siitä elannon? Oman lisänsä tähän kaikkeen tuovat huono taloustilanne ja nousevat työttömyysluvut.
Onneksi Turun yliopisto tarjoaa paljon tukea opiskelijoilleen tässä prosessissa. Yksi tukimuodoista on yliopiston mentorointiohjelma, johon itse hain mukaan syksyllä 2013. Ohjelmassa opiskelijoille eli aktoreille etsitään yliopiston alumneista sopiva mentori, jonka on tarkoitus auttaa opiskelijaa työelämään siirtymisessä. Ohjelma kestää vuoden ja koostuu pääasiassa mentorin ja aktorin keskinäisistä tapaamisista, mutta siihen sisältyy myös aloitus-, väli- ja lopetusseminaarit, joissa mentoroinnin tavoitteita ja edistymistä pääsee pohtimaan muiden ohjelmaan osallistuvien kanssa.
Tammikuusta lähtien olemme tavanneet mentorini, Aboa Vetus Ars Nova -museon johtajan Johanna Lehto-Vahteran kanssa noin kerran kuukaudessa. Olemme kokoontuneet kahviloissa ja mentorini työpaikalla, mutta onpa hän vienyt minut katsomaan vapaa-ajallaan pyörittämäänsä kotimuseotakin. Ensimmäiset kerrat kuluivat lähinnä tutustuessa. Olemme myös esimerkiksi katsoneet yhdessä cv:täni ja puhuneet työnhausta, työhaastattelutilanteista myös työnantajan näkökulmasta ja esimerkiksi motivaation tärkeydestä.
Olen kuullut, että mentorointi on poikinut jollekin työhaastattelukutsun tai jopa työtilaisuuden, mutta itselleni ohjelman suurin anti tähän asti on ollut inspiraatio, rohkaisu ja vertaistuki. On ollut huikeaa tutustua oman alansa arvostettuun ammattilaiseen ja nähdä, kuinka suurella intohimolla hän työtään tekee. Tapaamisten jälkeen puhkun intoa ja tulevaisuus näyttää aina hieman selkeämmältä. Aktorina olen saanut paljon uusia näkemyksiä ja tietoa, jota omien kontaktieni avulla en olisi saanut. Suurin työ minun on kuitenkin tehtävä itse: on valittava suuntansa ja haettava niitä työpaikkoja. On kuitenkin mukavaa, että mentori on siinä tukena ja apuna.
Liisa Lalu on toukokuussa 2014 valmistunut filosofian maisteri, joka edelleenkin pähkäilee urasuunnitelmien parissa.