Verkostossa on voimaa… ja iloa

Turussa järjestettiin 27.2.–4.3. kansainvälinen fennougristiikan talvikoulu, johon osallistui nelisenkymmentä opiskelijaa opettajineen kahdeksasta eurooppalaisesta yliopistosta.

Monissa eurooppalaisissa yliopistoissa on suomalais-ugrilaisia kieliä opettavia ja tutkivia yksiköitä, mutta yhteistä niille kaikille on pieni koko. Kun suomalais-ugrilaisia kieliä on yli kolmekymmentä, on selvää, ettei jokaisessa yliopistossa voida opettaa niistä kaikkia, ei edes suurimpia.

Pienuuden synnyttämän ongelman selättämiseksi kahdeksan eurooppalaista yliopistoa perustivat yhteisen verkoston ja saivat sen toimintaa varten Erasmus+ -ohjelmasta kolmivuotisen rahoituksen. Hanke Integrating Finno-Ugric Studies in Europe: Innovative resource pooling for a low-volume discipline käynnistyi vuonna 2016. Siihen osallistuvat Turun lisäksi Wienin, Münchenin, Hampurin, Szegedin, Tarton, Uppsalan ja Helsingin yliopistot. Hankkeen organisoijana ja koordinaattorina toimii Münchenin Ludwig Maximilianin yliopisto.

Verkoston toimintamuotoja ovat verkkokurssit, vuosittaiset talvikoulut ja verkkokursseihin liittyvät kesätyöpajat. Nyt hankkeen toisena toimintavuotena talvikoulu järjestettiin Turussa 27.2.–4.3. Talvikoulu koostuu 20 tunnin kielikurssista ja 20 tunnin teoriapaketista, johon sisältyy kaksi kahdeksan tunnin työpajaa (toinen on luonteeltaan teoreettinen ja toinen käytännönläheisempi), kaksi erillistä luentoa sekä opiskelijoiden esityksiä omasta tutkimuksestaan tai työpajojen aihepiireistä sekä jatko-opiskelijoiden kollokvio.

Turussa opetettava kieli oli mokšamordva, ja sitä opettamaan saimme syntyperäisen mokšalaisen, lehtori Valentina Kataisen Lapin yliopistosta. Muu ohjelma hoidettiin erinomaisten turkulaisten asiantuntijoiden voimin: työpajojen aiheina olivat kognitiivinen kielentutkimus (luennoitsijoina prof. Tuomas Huumo ja yliopistonlehtori Krista Ojutkangas) ja erilaiset kielimateriaalin käsittelyyn ja analysointiin soveltuvat elektroniset ohjelmat (opettajina dos. Tommi Kurki ja dos. Jorma Luutonen).

Opiskelijoita talvikoulussa oli nelisenkymmentä, ja myös kaikkien mukana olevien yliopistojen fennougristiikan professorit osallistuivat siihen. Talvikoulun lopussa toteutettu opiskelijaevaluaatio osoitti, että onnistuimme hyvin. Uuden oppimisen lisäksi opiskelijat kiittelivät mahdollisuutta verkostoitua ja olla kerrankin osa suurta fennougristista yhteisöä, jota kenelläkään ei omassa kotiyliopistossaan ole. Muutamat kriittiset kommentit (”olin viikon Turussa mutta en nähnyt Turkua”) kertovat ohjelman intensiivisyydestä: työskentelimme päivittäin aamuhämäristä iltahämäriin.

Sirkka Saarina on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja Turun kansainvälisen fennougristiikan talvikoulun organisoija.