Viisi asiaa, jotka olen oppinut elämästä yliopiston jälkeen
Terveisiä rajan takaa. Toisin kuin Matti ja Teppo väittivät, kyllä tänne voi tulla. Täällä on ihmeellistä, kivaa ja pirun haastavaa.
Saksalaiskirjailija Thomas Mann sanoo kirjassaan Taikavuori inhimillisyyden alkavan siitä, mihin tavalliset arkipäiväiset ajattelevat sen päättyvän. Samoin opiskelujenkin kanssa. Varsinaiset oppitunnit elämästä alkoivat minulle publiikista poistuttuani. Näin olen sen nähnyt, lyhyesti.
1. Syö sammakko.
Toisin sanoen, tee oleelliset asiat saman tien ja lykkää epäoleellisia asioita tuonnemmas. Tiedä, mitkä asiat ovat sinulle Oikeasti Tärkeitä ja anna niille aikaa. Jää jälkeen sähköposteissa ja ole edellä unelmissasi. Kirjoita toiveesi ylös, laita ne seinälle, ja anna niiden toteutua. Siitä elämässä on kyse, muun muassa.
2. On hyvä, että on työtä.
Työ on yksi maailman tärkeimmistä asioista. Se tarkoittaa psykologi Erik Eriksonin mukaan sitä, kun ihminen vakiinnuttaa uransa tässä maailmassa ja kaivertaa oman ainutlaatuisen osaamisensa puumerkin ajan ja olemisen virtaan. Samalla ainutlaatuisuutensa ohella kannattaa kehittyä ja tulla taitavammaksi osaamisessaan. Siinä saattaa se paljon puhuttu työn ilon salaisuuskin piillä. Aiheesta lukuvihjeenä Cal Newportin mainio So Good They Can’t Ignore You.
3. Vielä hyvempää on harrastus.
Olin opiskeluaikana siivoamassa Pansion sataman parakkia, kun työkaverini kysyi minulta: ”Mitä muuten harrastat?” En osannut vastata. Sen kun opiskelin aamusta iltaan, mitä nyt parakkien siivoamiselta kerkesin. Sittemmin olen pitänyt huolta, etenkin perheellistyttyäni, että harrastan. Elokuvia, musiikkia ja lukemista. Se riittää. Aktiivisesti (musiikkia tuottaen) ja passiivisesti (elokuvista ja kirjoista nauttien).
4. Mutta kaikkein tärkeintä on harjoitus.
Ota aikaa rauhoittumiselle – älä tee mitään. Vaihda näkökulmaa – istu Bambu Gardenin kantispöytään ja osallistu keskusteluun. Tutki itseäsi – kirjoita päiväkirjaa, tunne itsesi ja ystävysty varjojesi kanssa. Liiku – milloin ja miten hyvältä tuntuu, kunhan liikut. Näin olet itsesi pikkuisen kokonaisvaltaisemmin, koska sellaisia me ihmiset olemme. Kokonaisia ihmisiä. Vaikka kuka väittäisi mitä.
5. No joo, rakkaushan se silti on oikeasti tärkeintä.
Eikä vain se romanttinen versio. Rakkaus ilmenee monessa muodossa. Kaikille niille on yhteistä se, että ne ovat ilmentymiä täydellisestä epätäydellisyydestä; tästä kaikesta, kosmoksesta, maailmankaikkeudesta. Rakkaus on vain toinen nimi järjestyksen ja epäjärjestyksen tanssille, jota ihmisenä olemiseksi kutsutaan. Joten – summa: sinä, olemalla ihminen, olet rakkaus itsessään. Ja se jos mikä on hienoa se.
JP Jakonen on Turun yliopistosta valmistunut uskontotieteen maisteri. Hän on Turkuun sijoittuvan romaanin Kotona kosmoksessa kirjoittaja, suomentaja (Kaiken lyhyt historia, Rajaton viisaus ja Viisaan elämän käsikirja) ja Integral Coaching Canadan sertifioima johdon valmentaja.