Senkin punkki! Punkkitutkimuksen ensiaskeleita ja havaintoja punkeista lemmikkikeskusteluissa.

Näin keskitalvella, kun täällä eteläisessä Suomessa kerrankin on lunta ja sitä on luvattu lisääkin, eivät punkit eli puutiaiset ehkä ole ensimmäisinä ihmisten mielissä. Mutta punkkitutkijalle punkit ovat läsnä oli vuodenaika mikä tahansa, sillä punkkien kiehtovaan maailmaan on helppo uppoutua. Punkit kun herättävät paljon keskustelua, tunteita ja kaikilla vaikuttaisi olevan niistä jonkinlainen mielipide. Monille punkit ovat ällöttäviä, vaarallisia ja vieraita, toisille taas pikemminkin arkisia kanssakulkijoita, joiden läsnäoloon on jo totuttu.

Tammikuun alusta aloittamani punkkitutkimus ottaa vasta ensiaskeliaan, mutta jo nyt, aineiston kerryttämisen vaiheessa, vastaan on tullut mitä mielenkiintoisempia punkkitarinoita ja –kokemuksia, joista riittää ammennettavaa moneen. Facebookin koiraryhmät ovat yksi oivallinen sisäänajokaista punkkitutkijalle, joka on kiinnostunut punkkien roolista ja merkityksistä koiranomistajille. Punkit nimittäin työllistävät omistajia (ja myös kissojen omistajia) varsinkin keväisin ja kesäisin, kun punkkikausi alkaa ja puhkeaa kukoistukseen. Silloin aktivoituvat myös talvella jäissä olevat ”punkkirutiinit”, eli punkkien karkoittamisen keinot ja päivittäiset punkkitarkastukset. Ne vaikuttavatkin kuuluvan olennaisena osana koiranomistajien arkeen ja arjen rutiineihin punkkien ollessa liikkeellä.

Punkkitutkijalle sosiaalisen median keskustelut antavat hedelmällisen alustan, jolle tutkimusta voi ainakin osittain rakentaa. Aineistoon on myös helppo päästä käsiksi, sillä hakusanoilla ”punkki” ja ”puutiainen” löytyy runsaasti mielenkiintoisia keskustelunavauksia ja herkullisia kommentteja. Punkkikeskusteluista ei draamaa puutu! Punkit herättävät hyvin voimakkaita tunteita ja aikaansaavat intuitiivisia mielenilmaisuja. Punkkikeskusteluja värittää myös vahva emotionaalinen suhtautuminen omiin rakkaisiin lemmikkeihin, joita halutaan varjella ja suojella punkeilta ja punkkien välittämiltä taudeilta.

Keskusteluista kumpuaa myös vahva kollegiaalisuus kanssaomistajia kohtaan. Toisiin koiranomistajiin suhtaudutaan usein hyvin samanhenkisesti ja omistajat puhaltavat punkkien vastaisessa taistelussaan yhteen hiileen, toisiaan tukien. Taistelusta voi nimittäin hyvällä syyllä puhua, sillä kun punkkikausi alkaa ja punkit heräilevät uuteen saalistuskauteensa alkaa koiranomistajilla omat, niin henkiset kuin konkreettisetkin, taistelut punkkeja vastaan.

Taistelusta kertovat esimerkiksi erilaisten punkkeja ehkäisevien ja tappavien valmisteiden ympärillä käydyt keskustelut. Niissä esiintyy vahvasti sekä valmistepuoltavuutta että valmistevastaisuutta. Punkkikarkotteet myös eriyttävät omistajia eri leireihin, jolloin koiranomistajien osoittama solidaarisuus toisiaan kohtaan joutuu koetukselle vertailuissa siitä, mitä valmisteita kannattaa tai pitäisi käyttää ja miksi. Myös kultaisen keskitien kulkijoita on, tai selvästi oman tiensä kulkijoita, ja he asettuvat näiden valmistepuoltajien ja -vastustajien välimaastoon. Karkotteita koskevissa keskusteluissa korostuu mielenkiintoinen arjen punkkiasiantuntijuus, joka perustuu vahvasti omistajien kokemuksiin ja ennakko-oletuksiinkin eri valmisteista.

Keskusteluista nousee siis vahvasti esille punkkien, lemmikkien ja omistajien välisen rinnakkaiselon haasteellisuus, kun punkkeja on varottava lähes kaikessa tekemisessä ja joiden olemassaolokin jo ahdistaa. Punkkien oikeudesta elää ja olla ei keskusteluissa näy paljonkaan viitteitä. Sitä, että punkit voivat olla esim. lintujen ja jyrsijöiden ruokaa, pidetään hyvänä asiana, mutta nimenomaan sen takia, että silloin punkkien häätöön ja hävittämiseen osallistutaan monilajisesti. Punkkikeskusteluja värittää täten ennen kaikkea punkkien eriasteinen demonisoiminen ja meidän ihmisten haluttomuus muokkautua luonnon monimuotoisuuden ja sen muutosten vanavedessä. Muun muassa näistä lähtökodista käsin punkkitutkimus saa jatkoa, ja puhkeaa askel askeleelta kukoistukseensa – aivan kuten uusi punkkikausikin!

Suomen akatemian vuosina 2020–2024 rahoittama projekti Humans and Ticks in the Anthropocene (HUTI) on Turun yliopiston (1.1.2022 lähtien Itä-Suomen yliopiston) ja Åbo Akademin välinen konsortiohanke.

Lisätietoa projektista osoitteessa  https://sites.utu.fi/huti/en/