IHME-hanke

Hankkeessa tutkitaan ihmisten ja vedenalaisen ympäristön pitkää yhteishistoriaa tuoden esille ihmisten arkisia käytäntöjä, käsitteitä ja paikallista ympäristötietoa, joiden kautta merenpohjaa on muokattu ja meren eliöyhteisöjä on hyödynnetty sekä tulkittu.

Ihmisten ja meren eliöyhteisöjen jaettu historia Suomessa, Ruotsissa ja Virossa (IHME)

Weisell-säätiön rahoittaman hankkeemme  “Meriajokas, rakkohauru ja kivenkalastus: Ihmisten ja meren eliöyhteisöjen jaettu historia Suomessa, Ruotsissa ja Virossa (IHME)” tavoitteena on tuottaa systemaattinen ja ylirajainen kokonaiskuva kahdesta kysymyksestä:

  1. Miten ihmiset ovat 1700-luvulta 1970-luvulle havainneet, käyttäneet ja merkityksellistäneet kahta Itämeren avainlajia, meriajokasta (Zostera marina) ja rakkohaurua (Fucus vesiculosus)?
  2. Miten merenpohjaa muokannutta kivenkalastusta, eli kivien nostoa merestä rakennustarkoituksiin, on harjoitettu Ruotsin, Suomen ja Viron alueella, ja miten se on vaikuttanut vedenalaisiin elinympäristöihin?

Hanke on rajattu maantieteellisesti kattamaan Ruotsin, Suomen ja Viron rannikkoalueet. Tutkimuksemme tekee näkyväksi ihmisten ja vedenalaisen ympäristön pitkän yhteishistorian. Se tuo esille ihmisten arkiset käytännöt, käsitteet ja paikallisen ympäristötiedon, joiden kautta merenpohjaa on muokattu ja meren eliöyhteisöjä on hyödynnetty sekä tulkittu. Hanke tuottaa uutta historiallista tietoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi vedenalaisten elinympäristöjen ennallistamisessa Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Pääaineistona toimivat Ruotsin, Suomen ja Viron kansalliskirjastojen digitoimat sanoma- ja aikakauslehdet, joita täydennetään vanhoilla luonnontieteellisillä julkaisuilla sekä  muisteluaineistolla.

Hanke toteutetaan John Nurmisen Säätiön Meren puolella -hankkeen rinnakkaishankkeena.

Weisell-säätiö rahoittaa hanketta 2026–2028.

 

Pääsivun kuva: Genet: Seegraswiese (Zostera_marina) – Baltic_Sea. (https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Seaweed-field_-_(Zostera_marina)_at_Baltic_Sea.jpg)