Pullakahville? – Esimakua haastatteluaineistosta opiskelijoilta

Opiskelijat suorittivat ensimmäisen erän hankkeen haastatteluista kaupunkitutkimuskurssin yhteydessä. Viime viikolla saimme maistiaisia kerätystä aineistosta kurssin opiskelijoiden tekemien esitelmien muodossa. Ennen seminaarin alkua tunnelma luokassa oli odottava ja innostunut, sillä kaikki vaikuttivat kiinnostuneilta kuulemaan toisten tekemiä esitelmiä sekä kertomaan omista havainnoistaan ja haastatteluista. Pääsimme kuulemaan Halisten, Runosmäen, Skanssin ja Harppuunakorttelin asuinalueista Turussa sekä muutaman esitelmän porilaisesta näkökulmasta.

Haastatteluissa oli havaittu joitakin yhteisöllisyyttä lisääviä elementtejä, kuten taloyhtiön yhteiskäytössä olevien tilojen kunnostamista talkoovoimin. Opiskelijat pohtivat sitä, miten yhteinen tekeminen tuo asukkaita yhteen ja tekee kohtaamispaikoista merkityksellisiä. Haastatteluissa painottui kohtaamispaikkojen arkisuus, sillä muun muassa taloyhtiön tupakkapaikka voi olla asukkaalle tärkeä paikka kohdata muita naapureita ja tutustua uusiin ihmisiin. Toisaalta, jos asuinalueella on käytössä esimerkiksi jonkinlainen puhelinsovellus yhteisten tilojen, kuten saunan tai kuntosalin, varaamiseen, voi se vähentää kontaktia asukkaiden välillä. Tällöin päivittäiset vuorovaikutuskohtaamiset saatetaan hakea omaa naapurustoa kauemmasta ympäristöstä.

Haastatteluista kävi kuitenkin ilmi myös kasvottomien kohtaamisten arkisuus asuinalueilla, mikä sai opiskelijat pohtimaan kohtaamisten omaehtoisuutta. Asukkaista voi kantautua muille naapureille erilaisia merkkejä esimerkiksi äänimaailman tai hajujen avulla. Myös seinän läpi kuuluva koputus voi symboloida pyyntöä olla hiljempaa, vaikka kasvokkaista kohtaamista ei koskaan tapahtuisi. Lisäksi perinteiset heippa-laput olivat edustettuina haastateltavien kertomuksissa. Hissin seinään voi muodostua pitkiäkin keskusteluja käsin kirjoitetuista lapuista.

Haastatteluja oli päästy tekemään myös haastateltavan mukana kulkevien lemmikkien kanssa, jotka voivat olla tärkeitä kulkureittien päättäjiä asuinalueella liikkuessa. Haastateltava kertoi useimmiten kohtaavansa empatiaa muilta asukkailta toisten lemmikkejä kohtaan, mutta myönsi lemmikkien kanssa liikkumisen myös rajoittavan kohtaamisia. Hän kuvaili, kuinka ei voi esimerkiksi mennä hissiin samaan aikaan koiria pelkäävän ihmisen kanssa. Myös muissa haastatteluissa oli keskusteltu toislajisten merkityksellisyydestä asukkaille. Asuinalueella kulkevat ketut, peurat tai citykanit voivat olla tärkeä osa naapuruston arkisia kohtaamisia.

Varsinaisten haastattelujen lisäksi opiskelijat olivat tehneet itsenäisiä havaintoja asuinalueilla. Muun muassa Skanssin asuinalueen rajat olivat herättäneet opiskelijoille kysymyksiä. Keskustelimme seminaaritilassa myös asuinalueiden brändäyksestä ja mielikuvista, joita eri naapurustot haluavat ihmisissä herättää. Muun muassa runsas hallintakylttien, kuten yksityisaluetta tai kieltoja kuvastavien kylttien, käyttö voi vaikuttaa siihen, että alueella korostuu tietynlainen negatiivisuus. Opiskelijat pohtivat asuinalueiden synnyttämää kontrollin tunnetta siellä asuvia kohtaan. Toisaalta havainnoissa huomattiin myös, kuinka asukkaat itse osallistuvat tähän laittamalla alueelle omia kylttejään ja ohjeistuksiaan muille naapureille.

Saimme kuulla myös alueiden kielimaisemaan liittyvistä havainnoista, jossa keskeinen termi on nimenomaan kyltti. Monet opiskelijat olivat yllättyneitä siitä, miten muun muassa Halisissa käytetään pääsääntöisesti vain suomea ja jonkin verran ruotsia, mutta englanti puuttuu lähes kokonaan. Kielimaisemaa koskevissa havainnoissa painottui erityisesti kielten paikoin ristiriitainen ja epäjohdonmukainen asema asuinalueilla. Opiskelijat olivat huomanneet, miten esimerkiksi Harppuunakorttelin logossa on sekä suomea että ruotsia, mutta jätteidenlajittelussa vain suomen kieltä. Havainnoissa korostui ylipäätään jätteidenlajitteluun liittyvä kielellisyys eri alueilla.

Kielimaiseman osalta saatiin kurkistus myös Porin Sampolan ja Pormestarinluodon alueilta. Alueilla on paljon tilankäyttöön, kuten parkkeeraamiseen liittyviä ohjeistuskylttejä sekä uudis- ja korjausrakentamiseen liittyviä kylttejä. Sampolan erityispiirteenä on Kalevala-teemaiset kadunnimet. Myös Turun Harppuunakorttelista opiskelijat olivat havainneet kadunnimien yhtenäisen teeman, mikä liittyy vahvasti lähellä olevaan Turun linnaan ja satamaan. Opiskelijoiden tekemissä esitelmissä olikin runsaasti samankaltaisia piirteitä, ja monet kokivat samaistumista toistensa tekemiin havaintoihin, minkä tiimoilta seminaaritilassa syntyi runsaasti innostunutta keskustelua. Skanssissa havaintoja ja haastatteluja tehneet muun muassa ilmaisivat halukkuutensa muuttaa alueelle viettämään eläkepäiviään.

Haastattelujen tekeminen olikin ollut opiskelijoille erittäin antoisaa. Osa opiskelijoista oli jännittänyt haastattelujen tekemistä etukäteen, mikä osoittautui lopulta turhaksi, vaikka opiskelijat tunnistivatkin vielä jonkinasteisen varovaisuutensa tutkijoina. Kävelyhaastattelut menetelmänä sekä kameroiden käyttö oli monille uusi kokemus, mutta muun muassa valmis haastattelurunko helpotti opiskelijoita. Lisäksi esitelmissä pohdittiin, miten kävely haastattelun yhteydessä ohjaa haastattelun etenemistä ja oli opiskelijoiden mielestä positiivinen kokemus, sillä se toi haastateltavalle mieleen uudenlaisia asioita ympäristöstä ja naapurustostaan. Ympäristössä liikkuminen yhdessä haastateltavan kanssa voi paljastaa myös epäkohtia esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvalle. Ensikertalaisina opiskelijoita yllätti muun muassa muistitiedon rooli haastatteluissa.

Pääasialliset haasteet liittyivät haastateltavien tavoittamiseen sekä hyytävään talveen, mikä haastattelujen tekemisen aikana vallitsi. Opiskelijat pohtivat muun muassa pakkasen vaikutusta haastattelujen sujuvuuteen ja sitä, voiko kylmyys tehdä myös ihmisistä kylmempiä. Lisäksi opiskelijat kertoivat omista aistikokemuksistaan pakkasen suhteen, minkä he kokivat vieneen huomiota pois itse haastattelusta. Opiskelijat tunnistivat muita niin kutsuttuja häiriötekijöitä esimerkiksi autoista tai haastateltavan ympärillä touhuavista lemmikeistä, mitkä voivat osaltaan vaikuttaa haastattelun sujuvuuteen. Lisäksi opiskelijoita puhututti pohdinnat siitä, miten tulee toimia, jos haastateltavan kanssa arvot eivät täysin kohtaa. Toisaalta opiskelijat korostivat pohdinnoissaan rooliaan neutraaleina tutkijoina ja luottamussuhdetta haastattelijan ja haastateltavan välillä. Opiskelijat myös kertoivat tavanneensa mielenkiintoisia ihmisiä ja kohtaamisten olleen mukavia, minkä eräs opiskelija sanoitti näin: ”Ihana tyyppi, oltais voitu mennä vaikka pullakahville.”

Kaiken kaikkiaan ensikosketus kävelyhaastatteluihin oli opiskelijoiden mielestä kiinnostava. Monet olivat tykänneet haastattelujen tekemisestä sekä kokivat ne loistavana harjoituksena. Keskustelu seminaaritilassa oli vilkasta ja omien esitysten lisäksi muiden esitelmien kuuntelu antoi opiskelijoille paljon pohtimisen aiheita naapurustoihin liittyvistä kohtaamisista ja kohtaamispaikoista.

Mikäli haluat vielä jakaa oman kokemuksesi Halisissa, Runosmäessä, Skanssissa tai Harppuunakorttelissa asukkaana olemisesta, otathan yhteyttä! Muutoin kehotan nauttimaan orastavasta kevätilmasta ja lähtemään itsenäisesti kävelylle omassa naapurustossasi.

Terveisin,

harjoittelija Riia-Eerika