Mitä on luovuus tekoälyn ajalla – ihmisen ja tekoälyn yhteisessä luomisen prosessissa?

5.12.2019 saimme lukea sähköpostia Koneen säätiöltä: ”Onnittelut!”. Hankkeemme ”Luovuus tekoälyn ajalla” eli LuotAI sai nelivuotisen rahoituksen haussa, jossa rahoitettiin alle 6 % hakemuksista! Tätä iloa jaettiin niin Turussa kuin Kööpenhaminassakin, jossa yksi ryhmämme jäsen työskenteli vierailevana tutkijana.

LuotAI-hankkeen idea syntyi Singaporessa, jossa vietin kesän 2019 vierailevana tutkijana. Haastattelin tekoälyn kehittäjiä ja tutkijoita, joista muutama oli erityisen kiinnostuneita pohtimaan tekoälyn luovuutta. Keskusteluidemme siivittämänä tutustuin luovan tekoälyn tutkimukseen. Huomasin että se, mitä ajattelen luovuudesta ja miten olemme tutkimusryhmässämme KREPROssa sitä tutkineet, eroaa siitä, miten luovan tekoälyn kehittäjät määrittelevät, kehittävät ja tutkivat luovaa tekoälyä. Kutkuttavaa. Tällaisessa havainnossa on usein mielenkiintoisen tutkimusidean siemen.

Ihmisen ja tekoälyn luovuutta tutkitaan pääosin erikseen: ihmisen luovuutta ihmistieteissä ja tekoälyn luovuutta insinööritieteissä. Luovan tekoälyn kehittämisen malli on luova ihminen: yleisesti ajatellaan, että tekoäly on luova, jos se on luova kuten ihminen. Viimeaikaisessa tutkimuksessa on nimetty myös tekoälyn ja ihmisen yhteisluovuuden käsite, mutta sitä koskeva ohut empiirinen tutkimus on toistaiseksi tuotettu koeasetelmissa ja insinööritieteistä lähtöisin. Me LuotAIssa haastamme tämän. Mielestämme tekoälyn ei tarvitse olla luova kuten ihminen. Sen sijaan oppiva tekoäly voi yllättää ihmisen, saada kysymään uusia kysymyksiä tai näyttää valtavasta datamassasta jotain olennaista. Ihmisen ja tekoälyn yhteisessä luomisen prosessissa luovuus voi ilmentyä tavoilla, joita toisistaan erilliset ihmisen ja tekoälyn luovuuden tutkimuslinjat eivät ehkä vielä tunnista. Lisäksi luovuus on prosessi arkipäivän tilassa: paikassa, hetkessä, pysähdyksissä tai liikkeessä. Ideasta on usein pitkä matka tulokseksi, kuten taideteokseksi tai tieteelliseksi artikkeliksi. Se vaatii idean työstämistä, jalostamista ja joskus jopa hylkäämistä. Näitä tuloksia ja niiden luovuutta arvioidaan lopulta tieteen ja taiteen kentillä: mitä oikeastaan pidetään luovana tuloksena ja mitä ei?

LuotAI-hankkeessa kysymme:

1. Mitä ovat luovuuden uudet määritelmät?
2. Millainen on ihmisen ja tekoälyn yhteinen luova prosessi tilassa? Miten ihminen ja tekoäly ovat luovia yhdessä tilassa?
3. Miten tulosta arvioidaan luovana?

Vastaamme toteuttamalla tutkimuksen kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä Haastattelemme ensiksi noin 50 tutkijaa ja taiteilijaa jotka hyödyntävät ja kehittävät työssään tekoälyä. Toisessa vaiheessa tarkastelemme tarkemmin luovaa prosessia arkipäivän tilassa noin 12 tutkijan ja taiteilijan työn kautta. Kolmannessa vaiheessa analysoimme noin 50 tutkijan ja taiteilijan tulosten argumentointia luovana (tai ei luovana).

’LuotAI’ ei ole pelkästään lyhenne hankkeemme nimestä. Ensinnäkin, me LUOTAamme luomisen prosessia subjektiivisesti koetuista luovista hetkistä tuloksiin, joita arvioidaan luovina (tai ei luovina) ”kentällä” muiden kuin tekijän toimesta. Toiseksi, me, rohkeat tekijät, LUOTAmme siihen, että tekoälyn ajalla voi syntyä uudenlaisia ja jännittäviä luovuuden muotoja, joita tieteessä ei vielä tunnisteta.

Meillä on jännittävä matka edessä. Olen erityisen iloinen siitä, että saan matkata juuri näiden osaavien tutkijoiden kanssa: Riina Lundman, Astrid Huopalainen ja Roosa Wingström! Odotan innolla pysähtymistä taiteilijoiden ja tutkijoiden työn äärelle ja kaikkea sitä mitä voimme teiltä oppia!

Johanna Hautala