Miksi tarvitsemme historiaa – laihduttamisen ja kehosuhteiden kulttuurihistoriaa modernin ajan Suomessa tutkivan hankkeen alkutaipaleet
Lyhyeksi jääneen kehopositiivisuusvaiheen jälkeen asenteet lihavuutta kohti ovat taas kiristyneet. Näin totesi Helsingin Sanomien haastattelussa (21.4.2026) Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä. Hänen mukaansa kyse on sukupuolittuneesta ilmiöstä, joka heijastelee konservatiivisten arvojen paluuta.
Kehopositiivisuuden aalto ja lihavuusaktivismin nousu 2010-luvulta lähtien ovat tuottaneet runsaasti uudenlaista kirjallisuutta ja mediasisältöä. Esseekokoelmat, lehtiartikkelit ja tietokirjat käsittelevät muun muassa lihavuuteen liittyvää syrjintää, dieettikulttuuria ja häpeää tavoin, jotka aiemmin ovat olleet lähes näkymättömiä valtavirran julkisessa keskustelussa. Tämä on ehdottomasti tärkeä ja tervetullut muutos.
Monissa näistä teoksista on kuitenkin silmiinpistävä aukko: historiallinen näkökulma puuttuu lähes kokonaan tai se jää hyvin ohueksi. Silloinkin kun historiaan viitataan, lähteet ovat usein toisen käden tietoa, kuten yksittäisiä mainintoja tai populaarikulttuurista poimittuja esimerkkejä. Lihavuuden kulttuurihistoriaan erikoistunutta akateemista tutkimusta siteerataan harvoin, eikä ihme, koska sitä on tehty vasta vähän.
Suurin osa olemassa olevasta lihavuuden historiaan syventyvästä tutkimuksesta on angloamerikkalaista ja painottuu lääketieteen historiaan, jossa lihavuutta tarkastellaan sairautena tai yhteiskunnallisena uhkana. Kulttuurihistoriallinen näkökulma, joka tarkastelee esimerkiksi sitä, miten eri aikoina ja eri kulttuureissa on suhtauduttu eri kokoisiin kehoihin, on jäänyt marginaaliin. Tämä on merkittävä puute, sillä ilman historiallista ymmärrystä käsityksemme nykypäivän ilmiöistä jää väistämättä pinnalliseksi.
Totesimme, että juuri tähän aukkoon tarvitaan lisää akateemista tutkimusta.
Haimme hankkeelle ensimmäisen kerran rahaa vuoden 2023 syksyllä, ja kaksi vuotta ja useampi hakemus myöhemmin Koneen Säätiö myönsi tutkimuksellemme kolmivuotisen apurahan. Pääsimme siis vihdoin aloittamaan tutkimushankkeemme vuoden 2026 alussa innostunein mielin.
Tarkastelemme hankkeessamme kehokäsitysten ja laihduttamisen kulttuurihistoriaa Suomessa 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Olemme kiinnostuneita sekä julkisista keskusteluista että ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista kehopuheeseen ja -käsityksiin liittyen. Kysymmekin, miten suomalaiset ovat vuosien saatossa rakentaneet kehosuhdettaan ja miten tuota suhdetta on artikuloitu mediassa ja yksityisesti. Entä miten erityisesti tyttöjen ja naisten erilaiset kehoihanteet ja eletyt kehosuhteet ovat muotoutuneet ja kyseenalaistuneet 1800‑luvun lopulta nykypäivään mediakeskustelujen ja yksityisten kokemusten vuorovaikutuksessa? Keskeinen teoreettinen lähtökohtamme on, että keho on kulttuurisesti rakentunut ja kokemuksellisesti merkityksellinen, ei vain lääketieteellinen, biologinen tai visuaalinen objekti.
Hyödynnämme tutkimuksessamme muun muassa sukupuoli- ja mediahistoriallisia sekä elämäkerrallisen tutkimuksen näkökulmia. Käytämme tutkimuksemme alkuperäislähteinä muun muassa päiväkirjoja, kirjeitä, elämäkertoja, elämäntapaoppaita, kaunokirjallisia tekstejä, muistitietokeruita, sanoma- ja aikakauslehtiä, tv-sarjoja, elokuvia sekä sosiaalisen median sisältöjä.
Kaikkiaan haluamme tutkia ja tuottaa ymmärrystä siitä, miten erilaisiin kehoihin liitetyt merkitykset ovat rakentuneet kulttuurisesti ja historiallisesti yksityisen ja julkisen välisessä vuorovaikutuksessa – ja miten ihannekehoista käydyt keskustelut ovat vaikuttaneet ihmisten hyvinvointiin, itsetuntoon ja yhteiskunnalliseen asemaan. Katsomme, että tämä julkisen ja henkilökohtaisen välinen vuorovaikutuksellisuus on tärkeä näkökulma aiheeseen, ja lisäksi haluamme tuoda keskusteluun pitkän ajallisen perspektiivin. Historiallinen ymmärrys auttaa hahmottamaan nykypäivän tilanteita ja tuomaan mahdollisia ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen.
Olemme tähän mennessä päässeet aloittamaan tutkimustyön ja osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin, joissa olemme esitelleet hanketta. Lisäksi järjestimme kesäkuussa hankkeen avajaistapahtuman, josta pääsee lukemaan lisää täältä. Tätä tekstiä kirjoittaessa olemme pakkaamassa laukkujamme ja viimeistelemässä esitelmiämme, kun suuntaamme ensi viikolla hankkeen kera Pariisiin ISCH konferenssiin. Tulemme raportoimaan konferenssimatkasta myös blogissamme, joten kuulemiin!
Viitteet
Marilla Parhiala, Lihavuuskammo on täällä taas. Helsingin Sanomat 21.4.2026.