LAIHKE-hankkeen aloitustilaisuudessa vilkasta keskustelua kehosuhteesta

Saimme käynnistää tutkimushankkeemme aurinkoisena kesäiltana 1.6.2026 Helsingissä, Koneen Säätiön Kamari-tilassa järjestetyssä avajaistilaisuudessa. Yleisölle avoin tilaisuus kokosi yhteen tutkijoita, asiantuntijoita, vaikuttajia ja aiheesta kiinnostuneita keskustelemaan kehosuhteiden historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Illan aluksi hankkeen johtaja Heidi Kurvinen ja tutkija Karoliina Sjö esittelivät tutkimuksen lähtökohtia, tavoitteita ja tutkimuskysymyksiä. Kolmivuotisessa hankkeessa tarkastelemme, miten suomalaiset ovat käsittäneet ja rakentaneet kehosuhdettaan 1800-luvun lopulta nykypäivään ja miten kehoihin liittyviä ihanteita, normeja ja kokemuksia on käsitelty niin mediassa kuin henkilökohtaisissa, elämänkerronnallisissa aineistoissa.

Hankkeen tutkijat Satu Sorvali ja Noora Kallioniemi esittelivät hankkeeseen liittyvää tapaustutkimusta, joka käsittelee isokokoisille naisille suunnatusta niin sanotusta madamemuodista käytyä lehdistökeskustelua 1950–1970-lukujen Suomessa. Esitys tarjosi esimerkin siitä, kuinka kehoihin ja pukeutumiseen liittyvät ihanteet ovat muuttuneet ja herättäneet keskustelua eri aikakausina. Esitelmän jälkeen käyty keskustelu muistutti, että menneisyyden tarkastelu voi tarjota näkökulmia ja välineitä nykykeskustelun ymmärtämiseen.

Illan huipensi paneelikeskustelu, jossa kirjailija Raisa Omaheimo, vaatesuunnittelija Henna Lampinen, tanssija, läskiaktivisti Evaleena Vuorenmaa ja toimittaja, kolumnisti Anna-Stina Nykänen pohtivat kehoihin liittyviä normeja, representaatioita ja kokemuksia nyky-yhteiskunnassa.

Keskustelussa nousi esiin muun muassa kehoista puhuttaessa käytettävä kieli ja siihen liittyvät haasteet. Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että sanat lihava ja lihavuus ovat lähtökohtaisesti neutraaleja termejä. Sen sijaan esimerkiksi sana läski herätti erilaisia näkemyksiä: osa näki sen uudelleen haltuun otettuna terminä, kun taas toisten mielestä siihen liittyy edelleen kielteisiä sävyjä. Termien nähtiin olevan osaksi myös sukupolvikysymys.

Keskustelua käytiin myös median vastuusta. Anna-Stina Nykänen toi esiin, kuinka toimittajien työssä on usein haastavaa löytää tilanteeseen sopivia termejä siten, ettei ketään tulisi loukanneeksi. Samoin lihavuutta käsittelevien juttujen kuvituskuvat herättivät keskustelua: millaiset kuvat vahvistavat stereotypioita ja millaiset puolestaan tarjoavat monipuolisempia tapoja esittää erilaisia kehoja.

Panelisteilta kysyttiin, miten he kokevat lihavuuteen liittyvän keskustelun ja ilmapiirin muuttuneen vuosien varrella. Yhteinen näkemys vaikutti olevan, että suhtautuminen liikkuu sykleissä ja aaltoilevasti: välillä ilmapiiri erilaisia kehoja kohtaan on hyväksyvämpi ja sallivampi, välillä taas kielteisempi. Tällä hetkellä suunta näyttää panelistien mukaan negatiiviselta, kun taas noin vuosikymmen sitten kehopositiivisuus ja kehorauha olivat vahvasti esillä julkisessa keskustelussa.

Tuosta ajasta vaikuttaa kuitenkin jääneen pysyviä myönteisiä muutoksia. Esimerkiksi muotialan ja median suhtautumisen nähtiin kehittyneen monin tavoin parempaan suuntaan. Toisaalta takapakkiakin on otettu: jokin aika sitten erityisesti kehopositiivisuuskeskustelun myötä moniin vaatekauppoihin ilmestyneet pluskoon vaatemallistot ovat keskustelijoiden mukaan tällä hetkellä pitkälti hävinneet kaupoista. Laihdutuslääkevalmisteiden ja erityisesti Ozempicin ilmestyttyä markkinoille nopea taantuminen taaksepäin jo monien kehopositiivisuusnäkökulmasta katsottuna saavutettujen askelien suhteen on ollut monen panelistin mukaan jopa hurjaa. Niin sanottu “heroin chic” -ihanne on tullut vahvasti takaisin esimerkiksi muotialalla.

Positiivisena muutoksena panelistit toivat esiin, kuinka aiemmin lehdissä tavalliset ”katsokaa, kuinka julkkis on taas lihonut” -otsikot ovat pitkälti kadonneet valtamediasta. Sen sijaan ilkeily ja varsinainen vihapuhe ovat siirtyneet yhä enemmän sosiaaliseen mediaan, jossa julkaisuja saatetaan kommentoida hyvin kärkkäästi ja loukkaavasti. Tällöin viestit kohdistuvat suoraan yksittäisiin ihmisiin, jolloin niiden vaikutukset jäävät henkilöiden itsensä kohdattaviksi ja kannettaviksi. Keskustelijoiden mukaan tällaiseen kommentointiin ei ole muuta toimivaa ratkaisua kuin aktiivinen blokkaaminen, koska asiallinen keskustelu harvoin onnistuu näiden henkilöiden kanssa.

Keskustelua herätti myös muun muassa terveydenhuollon suhtautuminen erilaisiin kehoihin ja erityisesti lihaviin kehoihin, huumorin rooli suojakeinona ja vaikuttamisen välineenä, lihavuuteen liittyvä vahva stigma sekä vertaistuen ja verkostojen merkitys. Keskustelijat nostivat esiin myös sen, kuinka kyseessä on ihmisoikeuskysymys, kun pohditaan keinoja, joilla erilaiset kehot – ja erityisesti lihavat kehot – voisivat todella tulla yhdenvertaiseksi osaksi yhteiskuntaa.

Paneelin päätteeksi nousi esiin tutkimustiedon saavutettavuuden merkitys. Panelistit toivoivat hankkeeltamme lisää vastaavanlaisia yleisötilaisuuksia sekä sitä, että tutkimuksen tulokset olisivat laajasti kaikkien saatavilla eivätkä ainoastaan tieteellisissä julkaisuissa. Tämä on myös yksi hankkeemme keskeisistä tavoitteista. Tuomme tutkimustuloksia laajemman yleisön ulottuville muun muassa hankkeessa valmisteltavan yleistajuisen tietokirjan sekä yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa toteutettavan museonäyttelyn kautta. Lisäksi teemme koko hankkeen ajan tiedeviestintää eri muodoissa ja toivomme sen tavoittavan laajalti erilaisia yleisöjä.

Lämmin kiitos kaikille tilaisuuteen osallistuneille. Oli ilo käynnistää hanke näin innostuneessa ja keskustelevassa ilmapiirissä. Toivomme, että keskustelu jatkuu myös tulevissa tapahtumissamme ja muissa merkeissä. Hankkeen etenemistä, tutkimustuloksia ja tulevia tapahtumia voi seurata hankkeen viestintäkanavissa myös jatkossa.