LAWEN PODCAST JAKSO 3: Kuunteluosaaminen ja kuuntelemisen haasteet tulkin työssä

Turun yliopiston Kielen ja hyvinvoinnin tutkimuskeskus LaWen podcast on sisällöntuottajaharjoittelijoiden Anni-Leena Alasen ja Katri Sohlmanin suunnittelema sekä toteuttama projekti. Neliosaisessa podcast-sarjassa tutustutaan kieleen liittyvään tutkimukseen ja meneillään oleviin tutkimushankkeisiin.

Kolmannen podcast-jakson vieraana on tutkija, opettaja, tulkki ja tulkkikouluttaja Anu Viljanmaa Tampereen yliopistosta. Kielen-tutkimuksessa Viljanmaata kiinnostaa erityisesti vuorovaikutus ja viestintä. Tulkkausta hän päätyi tutkimaan väitöskirjaohjaajansa Annikki Liimataisen kannustamana. Tulkin ammatillinen kuunteluosaaminen nousi tutkimuksen keskiöön Viljanmaan tutustuttua kuuntelu tutkimukseen. Valinnan taustalla vaikuttivat muun muassa Viljanmaan omat tulkkauskokemukset sekä kiinnostus tutkia tulkin kuuntelemista vuorovaikutustekona.

Tulkkaus, tulkki ja ammatillinen kuunteluosaaminen

Tulkkaustilanteissa on yksinkertaisimmillaan kyse kahden eri kieltä puhuvan keskustelijan välisen kommunikoinnin mahdollistamisesta ja viestin välittämisestä yhdeltä keskustelijalta toiselle tulkin avulla. Tulkkaustilanteita on erilaisia, kuten asioimis-, konferenssi- ja oikeustulkkaus. Tulkkaustyylejä ovat esimerkiksi konsekutiivi- ja simultaanitulkkaus. Viljanmaa tarkentaa, että tutkimuksessaan hän keskittyy Suomessa toimivien asioimis- ja oikeustulkkien, eli dialogitulkkien, työhön. Kasvokkain tapahtuvat tulkatut vuoropuhelutilanteet ovat keskiössä Viljanmaan tutkimuksessa.

Viljanmaan erityisosaaminen on tulkin ammatillisessa kuunteluosaamisessa, jota hän tutki muun muassa väitöskirjassaan. Kuunteleminen sinällään on arkinen prosessi, johon ei kiinnitä huomiota ennen kuin siihen liittyy ongelmia. Tutkimuksessaan Viljanmaa määrittelee kuuntelemisen ilmiönä kansainvälisen järjestön International Listening Associationin mukaan. Järjestön mukaan kuunteleminen on monivaiheinen prosessi. Sen keskiössä on vuorovaikutus ja viestintä. Kuuntelemisen prosessissa kuulija havaitsee erinäisiä viestisignaaleja ja tiedonmurusia, jotka voivat olla sanattomia, sanallisia, kielellisiä, ei-kielellisiä, visuaalisia tai jopa hajuja. Kaikki tämä informaatio lisätään kuuntelijan aiemmin kokemaan ja hankittuun tietoon. Kuuntelemisen prosessiin kuuluu myös kuulijan reagointi kuulemaansa. Kuuntelemisen prosessin ensimmäiset vaiheet, havainnointi ja tulkinta, ovat ulkopuolisille näkymättömiä vaiheita ja vasta prosessin viimeinen vaihe, kuulijan reagointi, on mahdollista havaita ulkoapäin. Reagoimalla kuuntelija välittää vuorovaikutustilanteessa puhujalle viestin, että hän on kuullut ja signaali on vastaanotettu. Viljanmaa toteaa, että tämä prosessin näkyvyyden ja näkymättömyyden kaksijakoisuus tekee kuuntelemisen tutkimuksesta äärettömän haastavaa, mutta toisaalta myös todella mielenkiintoista.

Ammatillinen kuunteluosaaminen on jatkuvasti kehittyvä taito. Viljanmaa kertoo, että tietyissä ammateissa on muodostunut tarve kuunnella tietyllä tapaa, jotta työtehtävä voidaan suorittaa oikealla tavalla. Tulkin tärkein tehtävä on ymmärtää viestit mahdollisimman kattavasti ja oikein, jotta hän kykenee viestimään ne toisella kielellä, sanallisesti ja kehoaan käyttäen. Tulkin on kuunneltava äärimmäisen tarkasti, jotta hän voi asettaa keskustelijat kielellisesti samanarvoiseen asemaan kuin mitä he olisivat tilanteessa, jossa keskustelukieli olisi yhteinen. Viljanmaan tutkimuksessa tulkin kuuntelemisen prosessiin liittyy myös tulkin reagointi kuuntelijana. Tulkin tulee osata kuuntelijana osoittaa tarpeen tullen, että hän ymmärtää ja että hän vastaanottaa viestin neutraalisti. Tulkin ammatilliseen kuunteluosaamiseen liittyy myös se, että tulkki ei ole tarpeettomasti viestintätilanteen keskiössä, vaan osaa toimia vuorovaikutustilanteessa taustalla.

Väitöstutkimuksessaan Viljanmaa käsitteli tulkin ammatilliseen kuuntelemiseen liittyviä haasteita, joista keskeisimmiksi nousivat kuuntelemisen suodattimet. Näillä tarkoitetaan erinäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat kuuntelijan kuuntelemisen prosessiin. Suodattimet voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin suodattimiin. Ulkoisiin suodattimiin kuuluvat tulkin ulkopuoliset tekijät, joihin ei voi itse merkittävästi vaikuttaa. Näitä ovat esimerkiksi taustahälinä, epäselvä puhetyyli, tai se että puhujan ajatuksenkulku on haastavaa ymmärtää. Sisäiset suodattimet lähtevät taas tulkista itsestään. Näitä voivat olla väsymys, joka johtaa keskittymisen heikentymiseen, henkilökohtaiset mielipiteet sekä tuntemukset, tai fyysinen huonovointisuus. Tulkki pyrkii työssään välttämään ja poistamaan kuuntelemisen suodattimia. Viljanmaan mukaan suodattimien tiedostaminen ja estäminen kuuluu vahvasti tulkin ammatilliseen kuunteluosaamiseen. Tunnistamalla haasteet ja esimerkiksi pyytämällä tarvittaessa ylimääräisiä taukoja tai totuttautumalla haastavaan puhetyyliin etukäteen tulkki voi helpottaa työolojaan.

Tulkin täytyy olla työssään neutraali, objektiivinen ja puolueeton. Viljanmaa kertoo, että ammattitulkit jatkuvasti kyseenalaistavat omaa tulkintaansa kuulemastaan, jotta viestin välityksen puolueettomuus säilyisi. Viljanmaan väitöskirjaansa varten haastattelemista ammattitulkeista suurin osa piti ehdottoman tärkeänä sitä, etteivät omat mielipiteet tai tunteet vaikuta viestin välittämiseen. Tulkit ottavat työssään roolin, johon ei kuulu omia mielipiteitä, elleivät ne koske tulkkausta ja sen onnistumiseen vaikuttavia olosuhteita. Erilaiset tulkkaustilanteet voivat herättää erilaisia tuntemuksia, mutta Viljanmaan haastattelututkimuksesta ilmeni, että tulkit monitoroivat omia ajattelumallejaan aktiivisesti ylläpitääkseen puolueettomuuttaan. Tulkin roolin sisäistäminen on avain omien tuntemusten ja mielipiteiden piilossa pitämiseen tulkkaustilanteissa.

Tulkkaustilanne ja kielellinen eriarvoisuus

Tulkkaustilanteissa on pitkälti kyse kielellisten eriarvoisuuksien tasoittamisesta, esimerkiksi kun asiakkaan ja viranomaisen väliseen kanssakäymiseen ei ole käytettävissä yhteistä kieltä. Tulkilla on tärkeä rooli yhteiskunnallisen ja kielellisen eriarvoisuuden tasoittajana, sillä esimerkiksi asioimistulkkaustilanteissa on usein kyseessä yksilöiden edut ja oikeudet, ja näissä tilanteissa puhutaan usein hyvin henkilökohtaisista ja joskus aroistakin asioista.

Viljanmaa itse toteaa, että tulkeilla täytyy olla tiettyjä tietoja ja taitoja, jotta vuorovaikutustilanne sujuisi mahdollisimman luonnollisesti ja täyttäisi kaikkien osapuolien tarpeet. Erityisesti asioimistulkkaustilanteissa pitää olla tilannetajua ja hienotunteisuutta. Viljanmaa painottaa, että kielitaidon ylläpitäminen ja sanastollinen valmistautuminen ovat itsestäänselvyyksiä. Näiden päälle tulkki rakentaa ja kehittää omia vuorovaikutustaitojaan. Tilanteisiin valmistautuminen voi vapauttaa tulkin käytössä olevia resursseja tulkkaustilanteessa ja tulkki pystyy havainnoimaan tilannetta laajemmin. Kun tulkilla on laajempi kapasiteetti havainnoida tilanteita, voi hän omalla toiminnallaan ja elekielellään edesauttaa entisestään vuorovaikutustilannetta ja sitä, että osapuolten viestit tulee välitettyä tarkasti ja kattavasti.

Myös sanattomat eleet ovat tärkeitä tulkin työssä. Viljanmaan mukaan tulkin työ on fyysistä ja on tärkeää ymmärtää, että läsnäolotulkkauksissa tulkki viestii koko kehollaan. Omassa tutkimuksessaan Viljanmaa tutki vain puhuttujen kielten tulkkausta, mutta yhtä lailla hänen haastattelemansa tulkit viestivät koko kehollaan ja olemuksellaan. Tulkin työpakin sanattomiin eleisiin kuuluvat muun muassa kehon asemointi, katseet, ilmeet ja erilaiset liikkeet. Viljanmaa selventää, että vaikka tulkin pääasiallinen tehtävä on kääntää kieltä ja sanoja, viesti ei välttämättä aina välity oikein ilman kehonkieltä. Tulkki ottaa viestin vastaan ja yhtä lailla välittää sen kokonaisvaltaisesti. Viljanmaan havaintojen mukaan tulkki voi omalla käytöksellään rauhoittaa tilanteita, jotka ovat kärjistymässä. Tulkin rooli nähdään usein häiritsevänä tekijänä, mutta tulkin läsnäolo on hyödynnettävissä ja vuorovaikutussuhde on rakennettavissa paremmaksi tulkin avulla.

Tulkki on aktiivinen toimija kahden osapuolen välisessä keskustelussa. Usein tulkkaustilanteeseen kuuluu väistämättä kulttuurien kohtaaminen ja kulttuuriset seikat. Viljanmaa kertoo, että tulkkien mielipiteet kulttuurin tulkkauksesta jakautuvat niihin, joiden mukaan kulttuuristen seikkojen esille tuominen  kuuluu osana tulkkaamiseen ja niihin, joiden mielestä kulttuurierojen esille tuominen ei ole tulkin tehtävä. Jotta kulttuurieron voi tuoda esille, pitää eri kulttuurien piirteet ensin osata tunnistaa varmasti oikein, mikä ei välttämättä aina ole helppoa. Viljanmaan mielestä osana tulkin viestin välittämisen tehtävää on nostaa myös esille kulttuurieroista johtuvia väärinkäsityksiä, mikäli tulkki sellaisen kiistatta havaitsee. Kulttuurista johtuvien väärinymmärrysten tunnistaminen ja esiintuominen helpottavat ja sujuvoittavat viestintä- ja vuorovaikutustilannetta ja siten edesauttavat myös kielellisen tasa-arvon toteutumista. Viljanmaa ymmärtää, että osa tulkeista haluaa pidättäytyä vain pelkän sanallisen viestin tulkkaamisessa, mutta hänestä tulkille kuuluu myös tarvittaessa viestinnän sujuvuuden helpottaminen tuomalla esiin kulttuurisia eroavaisuuksia.