LaWen kirjoitusretriitillä kohti rauhallisempaa joulunaikaa

LaWen tänä vuonna järjestämässä lämminhenkisessä, pikkujouluisessa kirjoitusretriitissä osallistujat pääsivät syventymään omiin teksteihinsä. Tapahtuman ideana oli tarjota rento työympäristö paikoillaan junnaavien artikkelien ja muiden kirjallisten projektien työstämiseen. Jottei tapahtuma olisi ollut pelkästään tekstien pähkäilyä ja kognitiivisten resurssien kuormittamista, haettiin pikkujouluista tunnelmaa nyyttäriherkuin sekä lahjoin.

Kirjoittaminen on paikoin haasteellista itse kullekin. Vaikka kirjoittaminen olisi työn ja harrastusten kautta miten tuttua ja automaattista, joutuu harjaantuneinkin painimaan prosessin etenemisen kanssa. Osallistujat mainitsivat omien kirjotusblokkien syiksi muun muassa itsekriittisyyden sekä sen, ettei tilaa kirjoitusprosessin aloittamiselle tai jatkamiselle yksinkertaisesti ole. Kirjoitusrutiineista poikkeaminen ja uusien työskentelytapojen suunnittelu vaatii myös oman aikansa, ennen kuin kirjoittamiseen pääsee täysin syventymään. Lisäksi tilaisuudessa mainittiin, että vaikka mielessä pyörisi miten hyviä ideoita ja kirjoittamisen aihekin olisi itselleen läpikotaisin tuttu, eivät nämä haja-ajatukset välttämättä jäsenny loogisiksi kokonaisuuksiksi tietokoneruudulle.

Aluksi kirjoittamista ja tekstintuottoa lämmiteltiin jouluteemaisella kirjoitustehtävällä. Vaihtoehdoiksi tarjottiin joulupukille osoitettavaa akateemista kirjettä sekä runollista haastetta kaipaaville jouluista haikua. Iloksemme ja onneksemme kumpaankin tehtävänantoon tartuttiin.

Muun muassa tohtorikoulutettava Mariann Bernhardt, joka tekee väitöskirjansa mordvalaiskielistä, valitsi akateemisemman haasteen ja kirjoitti joulupukille kirjeen koltansaamesta ja sen opetuksen tilasta. Tällä hetkellä koltansaamen opetusta on vaikea järjestää, mikä on ongelma minkä tahansa vähemmistökielen säilymiselle. Keväällä 2020 Bernhardt pääsee omalta osaltaan edistämään koltansaamen opetusta Suomessa, sillä hän aloittaa Turun yliopistossa koltansaamen alkeiskurssin luennoimisen. Paljastettakoon, että Bernhardt toivoi joulupukilta koltansaameksi puhuttuja elokuvia ja sarjoja. Jouluisen haikun valitsi vastaavasti LaWen puheenjohtaja, tutkijatohtori Jenny Paananen, ja hänen teoksensa löytyy blogitekstin lopusta.

Kirjoittaminen herätti keskustelua osallistujien kesken. Pääasiassa kirjoittaminen todettiin mukavaksi tekemiseksi, jota harrastetaan myös vapaa-aikana. Kun kirjoittamisessa pääsee flow-tilaan, muut asiat unohtuvat ja kirjoittamisesta tulee suuri nautinto. Toisinaan kirjoittaminen on puurtamista, mikä ei välttämättä merkitse sitä, että kirjoittaminen itsessään olisi vaikeaa – toisinaan työympäristön häiriöt kuormittavat mieltä niin, jolloin ajatukset eivät puserru mielestä konkreettisiksi kokonaisuuksiksi kaiken muun äläkän keskellä. Tauko kaiken pakerruksen keskellä on siis välttämätöntä niin luovuuden kuin oman jaksamisen takia:

Jouluyö

Pakkanen kutoo 

metsän ylle jääpeitteen

Nyt en kirjoita

– Jenny Paananen

Tehdään siis, kuten Jenny Paananen ehdottaa haikussaan: jätetään edes jouluyönä työt sivuun ja ollaan vain.

Hyvää joulua ja juhlapyhiä kaikille!

Teksti ja kuva: Rosa Carpelan