”Siinä, ettei jaksa, ei ole mitään hävettävää” – Vertaistuki ja kirjoittaminen jaksamisen välineinä

Torstaina 25. maaliskuuta järjestettiin LaWen ja tutkimusverkosto KULTVAn yhteinen iltapäivätapahtuma Nuorten tutkijoiden iltapäivä: Yhteisöllisyys ja jaksaminen pandemian aikana. Tapahtumassa puhujina toimivat Saara Särmä ja Carol Kiriakos.

Saara Särmä on feministi, aktivisti, taiteilija ja tutkija, jonka tutkimuksellisiin kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat muun muassa visuaalisuuden politiikka, huumori ja meemit maailmanpolitiikassa. Tällä hetkellä Särmä työskentelee Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen Making Meaning Out of Meme-making – the Politics of Online Image Circulation parissa.

Carol Kiriakos on tutkija, kirjoittamisen valmentaja ja toinen Tohtoritakuu– kirjoitusoppaan kirjoittajista. Sosiaalipsykologiaa opiskellut ja Firenzessä väitöskirjansa tehnyt Kiriakos on perehtynyt kirjoittamisen prosessiin ja toimii tutkijatohtorina Aalto-yliopiston Johtamisen laitoksella. Kiriakos kuvailee itseään terapeutin ja kirjoittamisen ohjaajan välimuotona, sillä kirjotusprosessissa nousee esille erityisesti kirjoittajan mieli ja arki.

Tapahtumassa käytiin keskustelua muun muassa jaksamisesta, toksisesta akateemisesta kulttuurista ja kirjoittamisen prosessin ongelmien ratkomisesta. Iltapäivän aloitti Saara Särmä puheenvuorollaan Jaksaminen ja sen rajat: apuna vertaistuki ja yhteisöllisyys. Särmä jakoi avoimesti kokemuksiaan jaksamisesta ja sen vähenemisestä sekä loppumisesta tutkimuksen tekoaikana. Perimmäiset syyt jaksamisen puutteelle löytyivät muun muassa toksisesta akateemisesta kulttuurista, joka glorifioi akateemista kiirettä ja kilpailuasetelmallaan luo vähemmyyden tunteita omasta riittävyydestä. Tärkeimmiksi selviytymiskeinoiksi nousivat vertaistuki, loman ja vapaa-ajan tärkeys, sekä työajan rajaus. Näillä keinoilla Särmäkin oli palauttanut jaksamisensa ja päässyt jälleen kiinni tutkimuksen tekoon. Särmä antoi konkreettisia keinoja siihen, miten omaa jaksamista voi kehittää kirjoitusprosessin aikana esimerkiksi pomodoro-tekniikalla, suunnitelmallisuudella, ja asettamalla pienempiä tavoitteita, jotta riittämättömyyden tunteita saataisiin hallittua. Työajan rajaukseen sekä työn ja vapaa-ajan erottamiseen Särmä kehotti kuratoimaan oman sosiaalisen median käyttöä vapaa-ajalla, sillä vaikka some on yhteisöllisyyden muoto, tulisi sen käytön olla mielekästä sekä palauttavaa: kaikkiin keskusteluihin ei tarvitse lähteä mukaan.

Särmän puheenvuoro tuntui tulevan tarpeeseen ja tarjosi vertaistukea tapahtumaan osallistujille. Chat täyttyi niin omista kokemuksista kuin kiitoksista Särmälle rohkeudesta puhua avoimesti omasta jaksamisestaan sekä akateemisen kulttuurin ongelmista. Keskustelua käytiin muun muassa siitä mistä akateeminen kulttuuri saa toksisuutensa ja miten tätä kulttuuria voisi aktiivisesti muokata omalla työllään.

Tauon jälkeen vuoroon pääsi Carol Kiriakos aiheellaan Kirjoittaminen voimavarana: miten kirjoittaa yhdessä vaikka kirjoittaakin yksin. Kiriakos korosti puheenvuorossaan, että omaa jaksamista voidaan lisätä ottamalla kirjoittaminen takaisin itselleen. Huomio kannattaa siirtää lopputuloksesta prosessista nauttimiseen. Kirjoittamisen prosessiin kuuluu erilaisia vaiheita, ja prosessin kannalta olennaisia ovat myös erilaiset tavat kirjoittaa sekä kirjoittamisen tavoitteet. Näiden lisäksi haasteet kuten uskomukset, tunteet ja ongelmat vaikuttavat prosessiin ulkoisten tekijöiden kuten ajan ja paikan lisäksi. Ratkaisuna haasteisiin Kiriakos tarjosi paluuta perusasioiden äärelle. Keskittymisen tulisi olla siinä, että kirjoittaminen on ajattelun väline, jolla voi kehittää luovuutta, vireyttä ja jaksamista. Omaa kirjoitustapaansa voi myös arvioida kriittisesti: onko itselle luontevampaa kirjoittaa vapaamuotoisia raakileita vai pyrkiä tuottamaan suoraan valmista tekstiä? Jälkimmäiseen tapaan identifioituville Kiriakos vakuutti, ettei kirjoittamisen tuloksena tarvitse olla valmista tekstiä, ja korosti, ettätekstin laatuun vaikuttaa se, miten paljon sitä on työstetty. Hyvässä tekstissä näkee sekä luovan että kriittisen puolen.

Kiriakoksen puheenvuoron loppupuolella tehtiin yhdessä vapaan kirjoittamisen harjoitus. Osallistujia kehotettiin harjoittamaan luovuuttaan 10 minuutin ajan kirjoittamalla pysähtymättä aiheesta ”Minä kirjoittajana”. Tekstin luomisen aikana ei tarvinnut huolehtia sen arvioinnista vaan kirjoitus jäi kirjoittajalle itselleen. Harjoituksen jälkeen chat täyttyi kommenteista, joissa osallistujat kuvailivat harjoituksen olleen vapauttaa. Osa kertoi päässeensä flow-tilaan.

Tutkijan jaksamisen ja kirjoittamisen tukilista – miten käyttää kirjoittamista ja vertaistukea oman jaksamisen välineenä

• Keskittyminen prosessiin ja tavoitteisiin tekstin sijaan
  • Jaa tavoitteesi ja raportoi etenemisestäsi
  • Teen luovan kirjoittamisen harjoituksia (10 minuuttia kirjoittamista pysähtymättä ilman aihetta)
• Yhteisöllisyyden luominen online-alustoilla
  • Hanki kirjoittamiskumppaneita
  • Osallistu kirjoitustreffeille ja työskentelytreffeille tai järjestä sellaiset itse
• Kirjoittamisesta palautuminen
  • Muista työyhteisön lisäksi myös muun elämän kontaktit
  • Kuratoi somea
  • Luo oma ”koronakuplasi” kontaktitapaamisiin rajoitusten sallimissa rajoissa
  • Muista köllötellä! Kuva © Instagram @kaikkipaskaksi