Asunnottomuuden kustannukset syntyvät ennen budjetissa näkymistä

Asunnottomuuden kustannuksista puhutaan usein vasta silloin, kun häätö on toimeenpantu, asuminen on jo katkennut tai ihminen kiertää kriisipalvelusta toiseen. Suuri osa kustannuksista on kuitenkin syntynyt jo aiemmin. Turun kaupungin tilanne muistuttaa, että asunnottomuuden piilokustannukset eivät synny vain yksittäisistä palveluista vaan ennen kaikkea palveluketjujen katkoksista, epäselvästä työnjaosta ja liian myöhään alkavasta tuesta.

Asunnottomuuden piilokustannukset jäävät helposti näkymättömiin

Tämä kirjoitus perustuu Turun kaupungin rahoittamassa ASKE-hankkeessa tuotettuihin havaintoihin. Hankkeen aikana haastateltiin 18 asunnottomuustyön parissa toimivaa asiantuntijaa. Haastattelujen perusteella Turun kaupungilla tai Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (Varha) ei tällä hetkellä ole selkeää toimenkuvaa, johon asunnottomuuden näkyvät kustannukset voitaisiin yksiselitteisesti kohdentaa. Myöskään sellaista seurantajärjestelmää ei ole käytössä, jonka avulla olisi mahdollista tunnistaa ja arvioida asunnottomuudesta aiheutuvia piilokustannuksia.

Aihe kytkeytyy myös laajempaan Turussa käytävään tutkimus- ja kehittämiskeskusteluun asunnottomuuden poistamisesta (Niemi & Rasinkangas 2025).

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan haastatteluaineiston pohjalta sitä, millaisia piilokustannuksia asunnottomuuteen voi liittyä ja miksi niiden näkyväksi tekeminen on palvelujärjestelmän kehittämisen kannalta tärkeää.

Piilokustannukset eivät näy yhdellä rivillä

Piilokustannuksella ymmärretään usein kustannuksena, joka syntyy toiminnan tehottomuudesta (Meklin 2011). Toisaalta se voidaan nähdä kustannuksena, joka ei esimerkiksi näy suoraan ulkoistamisen kustannuksia laskettaessa, kuten esimerkiksi tiedon pirstaloituminen tai erilaisista katkoksista aiheutuvat kustannukset (Mieskolainen ym. 2024). Kun piilokustannuksia tarkastellaan asunnottomuuden kontekstissa, huomio kohdistuu asunnottomuuden ilmenemiseen koko kaupunki- ja hyvinvointiorganisaatioiden tasolla. Piilokustannukset syntyvät vuosien kuluessa, kun palvelurakenne ei kykene vastaamaan sille asetettuihin vaatimuksiin ja toiminta painottuu ennaltaehkäisyn sijaan jälkikäteisiin toimenpiteisiin.

Asunnottomuudessa molemmat ovat läsnä: osa kustannuksista syntyy palveluketjujen tehottomuudesta, osa taas jää hajalleen eri organisaatioihin eikä siksi näy yhdellä budjettirivillä (vrt. Meklin 2011). Siksi asunnottomuuden kustannuksia on helppo aliarvioida. Jos huomio kiinnittyy vain siihen, paljonko jokin yksittäinen palvelu maksaa, jää helposti näkemättä se, mitä tapahtuu ennen palveluun päätymistä ja sen jälkeen: katkenneet palvelupolut, toistuvat arvioinnit, kriisityö, lisääntyvä terveys- ja sosiaalipalvelujen käyttö sekä pitkittyvän asunnottomuuden inhimilliset seuraukset.

Vastuut jakautuvat, mutta kokonaiskuva hämärtyy

Hyvinvointialueuudistus muutti kunnan ja hyvinvointialueen välistä työnjakoa erityisesti sosiaalityön osalta. Asunnottomuuden kohtaaminen ja siihen liittyvä tuki siirtyivät osin hyvinvointialueen vastuulle sosiaalityön yhteyteen, kun taas osa toiminnasta, kuten asuntoneuvonta, jäi kaupungin järjestettäväksi.

Muutos on synnyttänyt tilanteen, jossa asunnottomuuteen liittyvät palvelut jakautuvat usean toimijan vastuulle. Samalla palveluketjut eivät aina muodosta asiakkaan näkökulmasta eheää kokonaisuutta. Haastattelujen perusteella eri toimijoiden välinen tiedonkulku on puutteellista, eikä tiedon jakaminen ole kaikilta osin mahdollista. Tällöin myös palvelujen yhteensovittaminen vaikeutuu. Se voi näkyä asunnottomuutta kokevien ihmisten arjessa viiveinä, katkoksina ja tilanteina, joissa tuki ei vastaa tarpeeseen niin hyvin kuin olisi mahdollista. (Vrt. Turku.fi 2024)

Kustannuksia syntyy, vaikka niitä ei pystytä osoittamaan

Asunnottomuus ei tällä hetkellä kuulu Turun kaupungin organisaatiossa selkeästi minkään yksittäisen toimijan, yksikön tai osaston vastuulle. Tämän vuoksi myöskään asunnottomuuteen liittyviä näkyviä kustannuksia ei ole helppo tunnistaa tai kohdentaa. Kun jo suoraan havaittavien kustannusten seuranta on hajanaista, piilokustannusten arviointi on vielä vaikeampaa.

Tämän kirjoituksen tavoitteena ei ole esittää euromääräisiä arvioita, vaan jäsentää sitä, millaisia kustannuksia asunnottomuus voi aiheuttaa niissä palveluissa, jotka ovat jääneet kaupunkiorganisaation vastuulle. Tarkastelun näkökulma kohdistuu nimenomaan kaupungin toimintaan ja siihen, mitä jää helposti tilastojen ja budjettirivien ulkopuolelle.

Piilokustannuksia syntyy esimerkiksi silloin, kun palvelut eivät kohtaa oikea-aikaisesti, tieto ei kulje toimijoiden välillä tai asiakkaan tilanne pitkittyy siksi, että kokonaisvastuu jää epäselväksi. Tällaiset kustannukset eivät useinkaan näy suoraan yksittäisen palvelun menoina, mutta ne kuormittavat järjestelmää pitkällä aikavälillä.

Asumisneuvonta tekee näkyväksi vain osan kokonaisuudesta

Yksi näkyvimmistä asunnottomuuteen liittyvistä kustannuksista kaupungille on ulkoistettu asumisneuvonta tai ainakin se osa palvelusta, joka kohdistuu vakinaista asuntoa vailla oleviin asiakkaisiin. Toiminta on kuitenkin vielä verrattain uutta, minkä vuoksi tarkkaa arviota asunnottomien asiakkaiden osuudesta ei toistaiseksi ole saatavilla.

On silti ilmeistä, että osa asumisneuvonnan asiakkaista on ilman vakituista asuntoa. Samalla myös asunnottomien määrä on kasvanut Turun seudulla (VARKE 2026). Tämä viittaa siihen, että asumisneuvonta kohtaa myös sellaisia tilanteita, joissa kyse ei ole ainoastaan asumisen ohjauksesta, vaan laajemmasta ja usein monialaista yhteistyötä edellyttävästä tuen tarpeesta.

Kalleinta on myöhäinen apu

Kun ongelmiin puututaan liian myöhään, sekä yksilölliset vaikeudet että niistä aiheutuvat kustannukset ehtivät kasvaa merkittäviksi. Jos asunnoton henkilö ei saa apua oikea-aikaisesti tai hänen palvelupolkunsa katkeilee siirryttäessä palvelusta toiseen, vakituisen asunnon saaminen vaikeutuu tilanteen pitkittyessä. Tämän vuoksi on olennaista, että esimerkiksi vuokrarästeihin reagoidaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tilanteen alkuvaiheessa asiakkaan kanssa voidaan vielä sopia maksujärjestelyistä tai arvioida yhdessä hänen vuokranmaksukykyään. Tällainen ennaltaehkäisevä työ mahdollistaa tilanteen hallitun hoitamisen ja voi parhaimmillaan estää asunnottomuuden syntymisen kokonaan. Ilman ennaltaehkäisevää työotetta asunnottomuustyö painottuu helposti kriisien hoitamiseen ja jälkikäteiseen reagointiin. Tässä toimivalla asumisneuvonnalla on keskeinen merkitys, erityisesti vuokrataloyhtiöissä.

Kriisiytyneet tilanteet aiheuttavat myös näkyviä kustannuksia, joita syntyy esimerkiksi häätötilanteista (vrt. Aihinen ym. 2023; THL 2025). Niiden lisäksi muodostuu kustannuksia, joita ei voida yksiselitteisesti kirjata asunnottomuudesta aiheutuviksi kustannuksiksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden käytön lisääntyminen, päihteiden käytöstä aiheutuvat yhteiskunnalliset kustannukset sekä julkisten tilojen käyttö sellaisiin tarpeisiin, joihin ne eivät ole tarkoitetut. Häiriökäyttäytyminen julkisissa tiloissa tai julkisten tilojen käyttäminen esimerkiksi oleskeluun, sosiaalitiloina tai puhelimen latauspaikkana synnyttävät nekin kustannuksia, joita on vaikea kohdentaa, mutta joita ei voida sivuuttaa.

Piilokustannuksia syntyy myös palvelujen väleissä

Haastatteluaineiston perusteella yksi keskeinen kustannuslähde on palveluiden väliin putoaminen. Kun asiakkaan asia siirtyy toimijalta toiselle ilman selkeää kokonaisvastuuta, aikaa kuluu tilanteen selvittelyyn, arvioita tehdään päällekkäin ja tuki voi alkaa liian myöhään. Nykyinen kehittämistyö tunnistaa tämän saman ongelman: TurVa-hankkeessa tavoitteeksi on kirjattu yhteistyön toimintamalli, joka selkeyttää Turun ja Varhan rooleja ja vastuita, kehittää moniammatillisia palvelupolkuja sekä vahvistaa ennaltaehkäiseviä tukimalleja (Turku.fi 2025a; Turku.fi 2025b).

Kun kokonaiskuva puuttuu, asunnottomuutta aletaan helposti hoitaa tulipalo kerrallaan. Se näkyy kaupungin arjessa esimerkiksi häiriötilanteina julkisissa tiloissa, toistuvina yhteydenottoina eri viranomaisiin, palvelujen päällekkäisenä käyttönä ja tilanteina, joissa sama ihminen joutuu kertomaan tarinansa yhä uudelleen. Vaikka kaikkia näitä kuluja ei voi kohdentaa yhdelle momentille, ne ovat silti todellisia kustannuksia.

Asunnottomuuden piilokustannukset ovat inhimillisiä, sosiaalisia ja taloudellisia.

Yksilölliset tilanteet haastavat myös kustannusten arviointia

Asunnottomuuden taustat ovat moninaisia, eikä ilmiö palaudu yhteen selitykseen tai yhteen palvelutarpeeseen. Jokaisen asunnottomuutta kokevan ihmisen tilanne on omanlaisensa, samoin polku takaisin vakituiseen asumiseen. Tämän vuoksi ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tai yksiselitteistä tapaa arvioida asunnottomuuteen liittyviä kustannuksia.

Juuri tästä syystä kustannusten tarkastelussa olisi tärkeää huomioida sekä näkyvät että piilevät vaikutukset. Olennaista ei ole ainoastaan se, mitä jokin yksittäinen palvelu maksaa, vaan myös se, mitä tapahtuu silloin, kun tuki viivästyy, vastuut hajautuvat tai asiakkaan tilanne pitkittyy puutteellisen palveluohjauksen vuoksi.

Nuorten asumisen tuki on enemmän kuin yksilön ongelma

Nuorten asunnottomuudessa korostuu usein asumistaitoihin liittyvien valmiuksien puute. Kaikille ei ole selvää, että vuokra on maksettava ajallaan, tai että asumiseen liittyy sääntöjä ja velvollisuuksia, joihin on sitouduttava. Vastaavia haasteita voidaan tunnistaa myös vanhemmissa ikäryhmissä, esimerkiksi yksin jääneiden miesten kohdalla.

Tässäkin ennaltaehkäisyllä olisi keskeinen rooli. Sekä nuoret että muut asumistaitoja tukea tarvitsevat henkilöt hyötyisivät palveluista, jotka voidaan räätälöidä heidän tilanteeseensa sopiviksi. Jos palvelut eivät ole oikea-aikaisia tai vastaa todelliseen tarpeeseen, ne toimivat tehottomasti ja tuottavat kustannuksia, joita olisi voitu välttää.

Kohtuuhintainen asunto on osa ehkäisyä

Haastatteluissa nousi esiin myös kohtuuhintaisten asuntojen puute Turun seudulla. Sama havainto on tuotu esille myös julkisessa keskustelussa. Kohtuuhintaisia asuntoja ei ole riittävästi, tai niiden sijainti ja kunto eivät vastaa asumistarpeisiin. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta, johon kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa, mutta vain pitkällä aikavälillä. Asuntopoliittiset ratkaisut ja rakentamiseen liittyvät linjaukset ovat luonteeltaan hitaita, ja niiden vaikutukset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Tästä syystä lyhyen aikavälin palveluratkaisut ja pitkän aikavälin rakenteelliset toimet olisi kyettävä sovittamaan yhteen nykyistä paremmin.

Piilokustannusten tunnistaminen on myös johtamisen kysymys

Asunnottomuuden piilokustannukset eivät synny hetkessä. Ne rakentuvat vähitellen vuosien kuluessa tilanteissa, joissa palvelurakenne ei kykene vastaamaan sille asetettuihin tarpeisiin riittävän varhain. Kun ongelmiin reagoidaan vasta niiden kärjistyttyä, myös kustannukset kasvavat ja kohdistuvat useisiin eri palveluihin.

Siksi piilokustannusten näkyväksi tekeminen ei ole vain taloudellinen kysymys. Se on myös johtamisen, tiedonhallinnan ja palvelujen yhteensovittamisen kysymys. Ilman selkeää kokonaiskuvaa on vaikea arvioida, missä kohtaa järjestelmää kustannuksia syntyy ja millaisin toimenpitein niitä voitaisiin ehkäistä.

Asunnottomuuden kustannusten tarkastelu edellyttääkin jatkossa nykyistä systemaattisempaa tietopohjaa, selkeämpää vastuunjakoa ja parempaa yhteistyötä kaupungin ja hyvinvointialueen välillä. Vasta tämän jälkeen voidaan aidosti arvioida, mitä asunnottomuus maksaa – ja ennen kaikkea, mitä sen ehkäiseminen voisi säästää sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Miten asunnottomuuteen liittyviin piilokustannuksiin sitten voidaan tarttua?

Ensimmäinen askel on tehdä näkyväksi se, millaisia polkuja asiakkaat kulkevat palvelujärjestelmässä. Juuri tähän kysymykseen paneudutaan myös ASKEn toisessa osatutkimuksessa, jossa tarkastellaan asiakaskontaktien reittejä palveluviidakossa. Kun palvelupolut tunnetaan paremmin, voidaan tunnistaa myös ne kohdat, joissa prosessit mutkistuvat, viivästyvät tai katkeavat. Samalla avautuu mahdollisuus arvioida, missä kohdin palvelupolkua olisi mahdollista toimia varhemmin, selkeämmin ja vaikuttavammin.

Vaikka nykyisten asunnottomien tilanteissa ennaltaehkäisevien toimien mahdollisuudet voivat olla osin rajallisia, tulevaisuuden kannalta niiden vahvistaminen on välttämätöntä. Ennaltaehkäisevän työn tulisi perustua tiiviiseen yhteistyöhön kaupungin ja hyvinvointialueen toimijoiden välillä. Palveluiden tulisi olla läpinäkyviä, vakinaisia ja asiakkaan näkökulmasta helposti saavutettavia. Tämä edellyttää myös jalkautuvaa työotetta: palvelujen on kyettävä tavoittamaan ihmiset siellä, missä he arjessaan ovat. (Vrt. Ympäristöministeriö 2023).

Ennaltaehkäisyä olisi vahvistettava myös kouluissa, jotta asumiseen liittyviä taitoja ja valmiuksia voitaisiin tukea jo ennen ongelmien kärjistymistä. Pitkällä aikavälillä kaikkein tärkeintä on kuitenkin vastuiden selkeyttäminen ja yhteistyön vahvistaminen. Asunnottomuuden kaltaista monisyistä ilmiötä ei ratkaista siiloutuneella toiminnalla, jossa kukin tarkastelee vain omaa tehtäväaluettaan. Vaikka toimivampi yhteistyö ja varhaisempi puuttuminen voivat alkuvaiheessa lisätä näkyviä kustannuksia, ne voivat tuottaa säästöjä muualla järjestelmässä. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin inhimillisesti kestävämmästä tavasta vastata ongelmaan.

Kirjoittajat:

Anu Ikonen-Kullberg, KTM, väitöskirjatutkija, Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

Päivikki Kuoppakangas, KTT, dosentti, Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

Lähteet

Aihinen, Taru; Kortelainen, Jeremias; Luomala, Noora; Oosi, Olli & Pekkala, Henrik (2023). Selvitys häätöjen kustannuksista. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2023.

ASKE-tutkimushanke (2026). Asunnottomuuden polut Turun seudulla – murroksista kohti sosiaalista, terveydellistä, taloudellista ja teknologista kestävyyttä.

Meklin, Pentti (2011). Näkymättömät kustannukset – ulkoistamisen sudenkuoppa. Teoksessa Tarkastus ja arviointi: julkisen ja yksityisen rajapinnassa.

THL-blogi (2025). Häätöjen syyt ovat moninaisia – vähentäminen edellyttää vaikuttavia toimia.

Turku.fi (2024). Uusi yhteistyöverkosto tähtää asunnottomuuden poistoon vuoteen 2027 mennessä.

Turku.fi (2025a). Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen.

Turku.fi (2025b). Turku ja Varha saivat rahoituksen pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen tähtäävälle TurVa-hankkeelle.

Yle (2026). Turussa autetaan nyt asunnottomia kaduilla ja lähiöissä – Susanne Reposelta menee kohta koti alta rästilaskujen takia.

VARKE (2026). Asunnottomat 2025.

Ympäristöministeriö (2023). Asunnottomuuden yhteistyöohjelman arviointi.

Niemi, Veera & Rasinkangas, Jarkko (2025). Asunnottomuuden poistaminen ajankohtaisena tutkimus- ja kehittämiskohteena Turussa. Yhteiskunnasta, rakkaudella -blogi, Turun yliopisto.

Kuvat: Päivikki Kuoppakangas, (alempi kuva: AI)